KORTTELIN KOIRAT & KOHTAAMISIA

 

Nyt kun olemme Rubenin kanssa tallustelleet pitkin lähikatuja kolme kuukautta, alkaa todella tulla tutuksi korttelin jokainen koira ja niiden ulkoiluttaja.
Lisääntyneet lähimaaston lenkit ovat saaneet minut kiinnittämään huomiota myös mitä ihmeellisimpiin asioihin. Missä kohtaa on röökinstumppeja, missä lähimmät roskikset, missä mikäkin kusitolppa, tai ruohikkonurkka.
Asioita joiden ohi on ennen viilettänyt kuin silmät sidottuna. 

Alan myös oppia miten käyttäytyä koirakohtaamisissa. Osaan jo hieman lukea ihmisten kasvoilta kuka haluaa jäädä juttelemaan ja ketä ei kiinnosta lainkaan keskustella – ja ketkä puolestaan voisi jäädä jaarittelemaan koirista tuntikausia.
Rubenilta tosin puuttuu vielä hieman tämä taito. Jos siltä kysyttäisiin, se haluaisi jäädä nuuhkimaan ja leikkimään ihan jokaisen koiran, ihmisen tai näitä edes hitusen muistuttavan olion kanssa. Pentuenergiaa, rohkeutta ja intoa riittää vaikka muille jakaa. Ei vieläkään arista oikein mitään ja viihtyy koiran kuin koiran kanssa.

 

Kohtaamisia on ollut kaikenlaisia. Pentu vetää puoleensa ihmisiä ihan magneetin lailla. Silloin kun Ruben oli vielä ihan pieni karvapallero, pääsimme kadulla eteenpäin etanavauhtia, mutta nyt saamme tepastella jo lähestulkoon kokonaan vailla ”oooiii” -kiljaisuja.

Kohtaamisista on jäänyt erityisesti mieleen naapurin nainen jonka kanssa jäin juttelemaan kadulle puoleksi tunniksi koirista ja elämästä. Keskustelun päätteeksi nainen tarjoutui koiravahdiksi.
”Asun tuossa kakkoskerroksessa, koska vaan saa oveen koputella”.
Se oli niin kaunis ele. 

Myös nuori poika joka pyöräili kaverinsa kanssa vastakkaisella kadulla ja huomattuaan Rubenin, heitti pyöränsä mukkelis makkelis keskelle jalkakäytävää ja juoksi kadun toiselle puolelle kysymään saako silittää koiraa. Poika oli niin silminnähden innoissaan pennusta etten ole ehkä koskaan nähnyt vastaavaa. ”You are so lucky to have him” -poika hoki taukoamatta ja suostui jatkamaan matkaa vasta kun ohikulkija huusi toiselta kadulta että ei pääse rattaiden kanssa eteenpäin kun pojan pyörä oli esteenä tiellä.

Kerran puistossa nainen halusi ottaa kuvia. Ei yhtä, tai kahta, vaan kymmeniä. Eri asennoissa, eri kulmista ja eri valossa. Kun normaaleja kuvia oli otettu tusina, piti koira kuvata vielä hänen laukkunsa kanssa, niin että kaverit uskovat varmasti että kuvat on hänen ottamia. 

 

Tags:
4 Comments
  • Jonna
    Posted at 16:12h, 13 syyskuun Vastaa

    Koira on kyllä sellanen magneetti, mikä vetää puoleensa jokaisen ohikulkijan 😊 Itellä on reilun vuoden ikäinen koira ja nyt jokainen lähinaapurustosta tietää meidät. Kesällä samassa rapussa asuva nainen pysähtyi rapsuttelemaan rekkua ja kysyi,että olenko vasta muuttanut taloon? Ei, kyllä mä oon asunu tässä jo reilu 9 vuotta 😅

    • julia
      Posted at 07:46h, 14 syyskuun Vastaa

      hahaha😂 jep! Itseäni hävetti kun vasta koiran myötä olen tajunnut että meidän rapussa asustaa myös kaksi muuta koiraa! Ennen en ollut edes huomannut🙈 Nyt puolestaan jäädään juttelemaan heidän omistajiensa kanssa joka kerta☺️

  • Mia
    Posted at 21:28h, 13 syyskuun Vastaa

    Heippa Julia ☺️
    Saako udella Insta storyn puolella vilahtaneesta punaruskeasta mekosta, mikä oli päälläsi häissä. Mahtaako mekkoa löytyä vielä kaupoista? Itsellä etsinnässä juuri tuollainen punaruskeaan taittava mekko, ja tuo näyttää aivan täydelliseltä. 🙂

    Kiitos antamastasi inspiraatiosta ja ihanaa alkavaa viikkoa ☀️

    • julia
      Posted at 07:44h, 14 syyskuun Vastaa

      Hei,
      Mekko on DAY Birger et Mikkelsen merkkinen 🙂 Aikoinaan Zalandolta tilattu. Tästä on jo pari vuotta, mutta ehkä jotain vastaavaa saattaa olla jossain valikoimassa 🙂 Toivottavasti löytyy! ☺️

      Kiitos itsellesi kun seurailet ja ihanaa viikkoa myös sinne😍

Post A Comment