Kissanristiäisiä 20 heinä 2011
Ja kaikenmaailman hippohiihtoja.
Havahduin osallistuneeni kaikkiin mahdollisiin sellaisiin ja varmaan enemmän, kuin muutamana viime kesänä yhteensä.
Ennenkuin joku ystävällisesti kertoo missä kokoontuu lähin AA-kerho, niin ei ei hätää! Osaan olla mukana myös selvinpäin autolla.
En väitä ettäkö se olisi yhtä hauskaa, mutta joskus mukavuudenhaluinen ja laiska minä päihittää krapulaiset aamut, pitkät kävelymatkat puristavilla kengillä, yölliset roskaruoka ahminnat ja pankkitilin tyhjentymisen.
Tai ainakin puolet noista, nimittäin roskaruokaa menee silti ja pankkitili tyhjentyy jokatapauksessa.
Kerran (kun en ollut autolla) juhlittiin Saaran kanssa itsemme henkisesti 15-vuotiaan tasolle ja illanpäätteeksi mm. kastelijat oli maailman hauskin juttu.
En koskaan saa kastelijoiden ihmeellisyydestä tarpeekseni.
Siellä me kikatettiin litimärkinä Helsingin kesäyössä varmaan kaksi tuntia putkeen ja ohikulkijat katsoivat oudosti.
No, oho. Sellaista sattuu.
Tänään juhlitaan yhdessä sitten viimeistä kertaa vähään aikaan (ymmärsitte varmaan pointin oudosta lauseestani huolimatta). Saara muuttaa Etelä-Afrikkaan ja minusta se on luonnollisesti todella mälsää, mutta ei voi muuta kun nostaa hattua rohkealle teolle ja minä pääsen sinne sitten talvella vierailemaan, joten ei ne asiat niin huonosti kai ole, jos on joka talvi pakko mennä Afrikkaan käymään.
Jos tänään bongaatte tytön litimärkänä hyppimässä nurtsilla, se en ole minä.