Jep olisiko tämä jo peräti kolmas kerta, kun blogissani esiintyy nuo täytetyt paprikat. Paprikablogi.
Onneksi ne ovat tällä kertaa valmistetty hieman eritavalla- paremmalla tavalla. ja seurana on uusi lempparini; kasviksia punaviini-mustaherukkakastikkeessa.
Niin ja se perus rasnskankermakastike, mitä ilman en näköjään syö mitään.

Jokatapauksessa! Jos joku on rohkea ja haluaa lähteä pyörittelemään paprikoita, niin täältä tulee "loistavat" ohjeet.

Paprikat:
5 paprikaa
400g naudan jauhelihaa
mozzarella-basilika pastakastiketta
tilkka öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2dl riisiä
maggi valkosipuli-persilja fondikuutio
suolaa, pippuria, jauhelihamaustetta ym
juustoraastetta
mozzarellajuustoa
basilikaa
 

Leikkaa paprikoista kannet irti, poista siemenkodat ja huuhtele.
Keitä riisi
Kuullota sipulit (ja puserretut valkosipulit) pannulla ja ruskista jauheliha. Lisää joukkoon mausteita runsaalla kädellä (suolaa,pippuria, pippurisekoitusta, persiljaa, jauhelihamaustetta,grillausmaustetta, chiliä) Lisää pastakastike ja riisi.
Sekoita joukkoon fondikuutio ja tilkka vettä.
Päälle mozzarella ja basilikaa, anna mozzarellan hetki sulaa.

 

 

Täytä paprikat pintaan asti ja ripottele juustoraastetta päälle.
Laita paprikoiden "kannet" päälle ja 200 asteiseen uuniin n. 15.20 minuutiksi.

 

 

 

 

Kasvikset:
tilkka öljyä
2 sipulia (kevät, salotti, tai punasipulia)
kesäkurpitsa
kirsikkatomaatteja
pinaattia
kukkakaalia (tai paprikaa, papuja. Ihan mitä mieli tekee)
punaviiniä
mustaherukkamarmeladia
suolaa
pippuria
rucolaa

 

 

 

 

 

 

 

Kuullota sipulit pannussa ja ruskista kasviksia hieman (ensin kukkakaalit ja muut hitaammin kypsyvät, viimeisenä kesäkurpitsa ja tomaatit) lisää reilu ruokalusikallinen mustaherukkamarmeladia ja loraus punaviiniä (ei liikaa)
Päälle vielä pinaatinlehdet ja mausteet. anna hautua reilu hetki. (mikä ihme on reilu hetki?)
Tarjoile rucolan kera.

 

 

 

 

 

 

Kastike:
purkki ranskankermaa
hunajaa
sitruunamehua
suolaa
pippuria
chiliä
tomaattipyrettä
tacomix mausteseosta
valkosipulinkynsi
ruohosipulia

Sekoita ranskankermaan puserrettu valkosipuli, puoli teelusikallista (enintään) hunajaa, tilkka sitruunamehua, tomaattipyrettä vajaa teelusikallinen ja mausteita mielen mukaan. Lopuksi vielä pieneksi pilkottua ruohosipulia ja koko sörsseli jääkaappiin viilentymään.

Siinäpä se! Nopeaa, helppoa ja siistiä.
Jos jonkun mieltä jäi kaivertamaan, että mikä näissä nyt oli edellisiin verrattuna niin erilaista, niin pastakastike, fondikuutio ja mozzarella! Tuli paljon mehukkaampaa.
Lupaan silti melkein, että tämä oli viimeinen kerta kun kiusaan teitä täytetyillä paprikoillani. Ehkä ensikerralla keksin täyttää vaikka kurpitsoja, tai munakoisoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

juuri silitetty päivän asu.

Se on kuulkaas niin, että kesäkiireiden vuoksi (kesäkiireet on syypää kaikkeen) vaatekaappini näyttää siltä, että se olisi ovi, minkä olen yrittänyt tukkia vaatteilla. Se on aika kaunis ja käytännöllinen tapa säilöä vaatteitaan. En suosittele.
Tässä on nyt vierähtänyt viikko, jos toinenkin pelkästään siihen, että olen ensin yrittänyt psyykkisesti skarpata itseäni edessä olevaan urakkaan..
Mentaliteettini taso ei silti ole vielä ihan valmis.
 

 

 

 

 

Jakku, Bershka. Toppi, rättikauppa Barcelonassa. Shortsit, hm. Kengät, Bronx. Propsit, että muistin mainita nämä.

 

 

 

 

 

Palataampa muutama postaus taaksepäin GinaTricottiin. Kävelin eilen kyseisen putiikin ohi ja pitihän niitä ponchoja käydä testaamassa.
No, näytin hobitilta ja se viitta ulottui jonnekkin nilkkoihin asti.
Ehkä minua ei ole luotu ponchoja varten, se on ihan ok, mutta ei kovin moni muukaan neulehärpäkkä imarrellut sen koommin. Miksi ne näyttivät kuvissa niin kivoilta?
Onneksi en harrasta nettiostoksia Gt:stä, muuten olisi vaatteet lähteneet bumerangina takaisin.

 

Tags:

Hukutin itseni aamukahvin ajaksi sitten Ikean kuvastoon.
Se oli  hyvä kuvasto.
Ylensä- tai ainakin se mikä viimeksi oli käsissäni edusti kaikkea, mikä oli joko liian tummaa, vaaleaa,  synkkää, monimutkaista, modernia, pelkistettyä, tai vain liian Ikeamaista kaikkine niine pikku tauluineen ja eilaisine kynttilä härpäkkeineen.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ikeapäissäni ja toisen kahvikupin kera siirryin tietokoneelle fiilistelemään lisää muita sisustusjuttuja ja sitten koko homma lähtikin ihan käsistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itsehän edelleenkin odotan, että se unelmakämppäni mieluiten jugentalosta Bulevardilta (lasitetulla parvekkeella=mahdotonta). tarjoutuu asuttavakseni ja voisin sitten kunnolla panostaa sisustamiseen.

Syytän edelleenkin tunnelmaa. Olenko ainut jonka mielestä talossa pitää olla tietty tunnelma?
Sitä mitä näistä vuoden 95-kerrostalolaatikoista ei löydy. Korkeita kattoja, ikkunalautoja, kaariovia. Kaikkea sitä.

Tunnelmapuolta Bulevardillani häiritsee vain urbaanilegenda siitä, että ruttopuiston läheisyydessä sijaitsevissa taloissa kummittelee. Ruttoon kuolleiden hautausmaahan on luonnollisesti paljon isompi, mitä siitä on jätetty näkyville ja lopun hautausmaan päälle on rakennettu nämä unelmataloni.
En ole mikään kummituspelkoinen, mutta omaan minäkin suht vilkkaan mielikuvituksen ja olin pienenä pissata housuuni kun pelasimme salaa mökin vessassa spiritismiä ja yhtäkkiä kesken pelin kaikki valot sammuivat koko talosta.

P.s Päivän olkapäälle taputus. Ihmisiä asuu pahvilaatikoissa ja minä valitan talostamme puuttvan "se tietty tunnelma". Hyvä Julia.