Barcelonan maanantai 30 loka 2011
Barcelonassakin syksy alkoi jo näkyä, puut kellersivät ja ilma oli raikas- kaikkialla oli silti yhtä kaunista.
Maanantaina alkoi satamaan kaatamalla. Ukkonen kuulosti atomipommilta, ihmiset kaduilla jopa kirkuivat ja säntäilivät sinnetänne. Harva uhmasi kaatosadetta kävelemällä kadulla. Kaikki kökkivät lähimmässä sateensuojassa ikuisuuden.
Paitse me.
Olimme ostoksilla. Meillä oli hätäisesti ostettu sateenvarjo, mikä oltiin koristeltu pikkuihmisillä ja molemmilla sylit täynnä ostoskasseja. Sateenvarjo vuosi läpi ja paperikassit pettivät kastuttuaan. Maassa oli vettä varmaan nilkkoihin asti, mutta minusta se oli hauskaa. Nauroin rämpimisellemme kippurassa ja kirjaimellisesti ne vedet silmissä.
Kaupat tulvivat ihania syysvaatteita ja olisin voinut viettää jokaisessa erikseen pidemmän ikuisuuden tuhlaten ennakkoon koko seuraavankin palkkani. Mies kintereillä ei tosin viitsinyt viikkoa kierrellä, mutta kyllä muutama ihana villaneule ja parit kengät ehtivät lähteä mukaan. Laurikin löysi kokonaisen uuden vaatekerran ja päästiin lopulta tyytyväisinä, väsyneinä ja litimärkinä hotellille nukkumaan.
P.s Luin tekstini läpi ja kylläpäs kuulostin oudolta.
Hämmentävää, miten sen kirjan tyyli mitä milloinkin luen saattaa tarttua tänne asti. Välillä kirjoitetaan huolettomasti, välillä kirjakielellä, toisinaan slangilla, joskus huumorilla ja nyt näköjään kuin mikäkin Lorna Byrne. (eli menossa on enkeleitä hiuksissain- kirja).
Pahoitteluni.
