Se ravintola, jota odotin reissultamme eniten. Ravintola joka taitaa olla myös yksi Tallinnan tunnetuinpia (ainakin näin meidän suomalaisten keskuudessa, kiitos mm. viimevuotisen Masterchefin, vai oliko se Topchefin- en edelleenkään erota).
Odotukset siis liiankin korkealla kyseisen ravintolan suhteen ja mites kävikään.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikään ei ollut niin suurenmoista kuin odotin. Alkuruoat oli hyviä (tomaatti-mozzarellasalaatti ja tomaattikeitto) mutta pääruoastani lohesta vodkakastikkeessa oli tainnut unohtua kaikki mausteet, nimittäin se ei tosiaan maistunut miltään. Kaikki muu oli kohdallaan esillepanosta lohen kypsyyteen. Lauri tosin tykkäsi lasagnestaan, mutta minusta sekin maistui vain tavalliselta lasagnelta.

En nyt halua kuitenkaan lähteä ihan kokonaan dumaamaan tätä paikkaa, mikä oli kuitenkin moderni ja viihtyisä, palvelu pelasi ja hinta/laatu suhteeltaan erinomainen (alkuruokamme maksoivat 8-10€ ja pääruoat 12-15€) Joten syytetään vaikka vääriä annosvalintoja.

 

Makia makia. Hyppinyt silmilleni viimeaikoina jatkuvasti, joten ihan vaan kiusaksi hyppikööt nyt myös teidänkin silmillenne.

 

Naistenmallisto saapui vihdoin tänävuonna joo, mutta ruoho on edelleenkin vihreämpää kaksilahkeisten puolella.
Miestenmallistosta hyvää päivää:

Ei ehkä värimailmaltaan makuunii, mutta kuva sitäkin enemmän.

No, ehkä ensi jouluna pääsen näihin käsiksi.
Kiva, että on poikaystävä ja on Makia. Muuten en keksisi mitään vaatelahjaa ja muuten mikään vaate ei olisi yhtä kiva lahja.

Ihan sama mitä mieltä se poikaystävä on.

Koen jo suurta kiintymystä uutukaisiini. Kengät ovat aivan liian mukavat jalassa ja jättivillapaita on niin lämmin ja rento, että tekisi mieli nukahtaa sen sisään. Ostin paidan tahalleen kokoa L, jotta saisin sen riittämään peppuni yli ja vapautuisin näin housujen käytöstä.
 

 

Paita:Pull&Bear ja kengät sieltä edelleenkin tuntemattomasta kenkäliikkeestä tallinnasta.

 

 

 

Okei, saattaa se näyttää ehkä hieman isolta, mutta tykkään siitä juuri tuollaisena.
 

Kävimme illalla elokuvissa katsomassa aikaisemmin mainitsemani vain seksiä– elokuvan.

Pakko myöntää, että jossain vaiheessa aloin vähän väsyä- taisin sulkea silmänikin. Lauri ilmoitti jo puolessa välissä olevansa valmis lähtemään, jos kehtaisi. 
Ei se kuitenkaan minun mielestäni ihan niin huono ollut, ettenkö olisi loppuun katsonut, se oli vain ennalta-arvattava ja en ole koskaan ollut ennalta-arvattavien romanttisten komedioiden ylin ystävä. 
Kyllähän siinä oli mukana hauskoja kohtauksia ja nauroin jopa ihan kovaan ääneenkin. Mila Kunisin roolihahmo oli hauska ja kannattelikin pitkälti mielenkiintoani elokuvan ajan.
Kaikenkaikkiaan siis ihan ok, perus kevyttä tyttöhömppää- elokuva.
 
Vastapainoksi sille kävimme vuokraamassa makuunista vakavampaa katsottavaa ja päädyimme The way back- selviytymisdraama pläjäykseen. Elokuvassa joukko sotavankeja karkaa siperialaisesta vankileiriltä ja kävelevät 6500 kilometriä halki jäätiköiden ja aavikoiden tietysti nääntymäisillään. 
Ylläripylläri tämäkin oli ennalta-arvattava, mutta pidin siitä silti. Jaksoin katsoa 135min mielenkiinnon hippumatta. Loppupeleissä elokuvasta jäi sellainen fiilis, että se oli hyvä, mutta siitä puuttui jotain.
 
Maailman paras elokuvakriitikko kuittaa.