Kello on triljoona ja aamulla lähtee lento ylläripylläri Barceloonaan.
Siellähän kun ei olla tarpeeksi oltu.

2009 syksy

 2010 alkusyksy

 

 2010 loppusyksy

 

 

 

 

 

 

  
2011 kesä

 

 

 

 

 

 

Näin hienosti sitä kierretään maailmaa. Siis mikä Lontoo, Rooma, Pariisi? Okei, yritys on ollut kova, mutta aina päädytään tänne. Tälläkertaa kohde ei tosin ollut mitenkään päätettävissäni. Kyseessä on ystäväni synttärimatka ja oli kaupunki kuinka koluttu tahansa, olen silti yhtä innoissani!

 

Olen taas tapittanut neljän tähden illallista liikaa ja huomannut sen ovelan vaikutuksen minuun.
Homma menee jotakuinkin niin, että jos jotain inhokki ruokaani valmistetaan tarpeeksi kyseisessä ohjelmassa ja se on aina vieraiden mieleen, koen pakottavaa tarvetta valmistaa sitä myös itse ja vielä pakkottavampaa tykätä siitä.
Näin kävi jälleen sekä Britannia, että Australia Moussaka jaksojen jälkeen. Oli se niin namia kaikkien mielestä että!
Siis moussaka (minulle musaka, mussakka, moska.. mikälie). Kreikkalainen versio lasagnesta? En tätä nyt suoranaisesti inhoa, mutta en niin erityisemmin tykkääkkään.

Sitä siis sitten, moussakkaa:

  • 600 g jauhelihaa
  • 1-2 munakoisoa
  • 3-4 perunaa
  • 1 tomaatti
  • 2 sipulia
  • valkosipulia
  • purkki tomaattimurskaa
  • mausteita (suolaa, pippuria, jauhelihamaustetta, oreganoa, chiliä..)
  • oliiviöljyä

Béchamelkastike ( valkokastike ):

 

  • 5dl maitoa
  • 1 rkl voita
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 1 muna
  • ripaus suolaa
  • ripaus pippuria
  • oliiviöljyä 
  • juustoraastetta

Sekoitin kulhossa murskatun valkosipulinkynnen ja oliiviöljyä. Viipaloin munakoison, suolasin ne ja sivelin viipaleiden pinnan valkosipuliöljyllä ja laitoin munakoisot uuniin esikypsentymään n15minuutiksi.

 

 

 Tällävälin valmistin jauhelihakastikkeen. Pari sipulia pikottuna ja puserrettu valkosipulin kynsi pannulle, sitten ruskistetaan jauheliha ja lisätään runsaasti mausteita. Lopulta vielä tomaattimurska sekaan ja jätetään hautumaan.

 

 

Millävälin puolestaan valkokastikkeen kimppuun.
Lämmitin maidon kattilassa ja lisäsin joukkoon jauhot kokoajan sekoittaen. Sitten mausteet (suola, pippuri) ja n. puoli desiä öljyä-edelleen sekoittaen. Rikotaan muna joukkoon ja taas sekoitetaan, vielä reilu desi,- tai puolitoista juustoraastetta, kattila pois liedeltä ja uunivuoka esille.

 

 

Viipaloin perunoista ohuita viipaleita ja päätin laittaa joukkoon myös viipaloitua tomaattia (jälleen reseptit vähän hukassa). Sitten ladoin viipaleita ja jauhelihaa päällekkäin vuokaan jotakuinkin; munakoisot-jauheliha-peruna/tomaatti-jauheliaha-ja vielä vähän munakoisoa- jauheliha.- järjestyksessä.

 

 

 Sitten valkokastike koko komeuden päälle, muutama juustoraaste pinnalle ja uuniin 180 asteeseen 45 min. (meidän kakka uunilla meni kyllä tunti ennenkuin näytti edes vähän kypsältä).

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja miten kävikään? Moussaka oli hyvää. Siis niin hyvää, että Lauri haki kaksi kertaa lisää ja itse söin sitä vielä seuraavanakin päivänä ahmien koko vuoan loppuun.

Nyt puskekaa niitä etanoita siellä ohjelmassa, ehkä kävisi yhtä hyvä käännytys niidenkin kohdalla.

(p.s jälkiviisaana totean, että perunoita kannattaa ehkä kypsentää ensin joko munakoisojen seurana uunissa, tai pannulla.
Kommenttiboksissa tuli myös ilmi, että valkokastikkeeseen kuuluu kaneli, ehkä ripaus sitäkin vielä siis niin ollaan jo oikeilla jäljillä. )

 

Osaan muuten käyttää pipoja yhtä taidokkaasti, kuin pyöräilykypärää, eli en ollenkaan.
Pyörää tosin en omista, joten kypäräongelma sinäänsä ratkeaa jo siinä, mutta pipoja kyllä omistan.
Toinen toistaan suloisempia, kauniimpia, lämpöisempiä. Kaiken värisiä ja tuntuisia. Tekisi mieli vetää joku niistä- tai vaikka kaikki päällekkäin ja korviin asti joka aamu, mutta munakoisonpääni ei ole samaa mieltä.
Munakoisopäällä tarkoitan nyt munakoisoa väärinpäin, eli se levenevä kohta ylöspäin. Se on se pääni muoto ja siihen kun vielä lättäiset pipojatkeen, niin johan on näky. 

Okei, ymmärrän, että saatan hiukan liioitella, mutta sitä näkee itsensä aina vähän kriittisemmin silmin ja näillä silmillä olen asian nähnyt aina näin.

Nyt (eilen) aikuiseksi kasvettuani, olen vihdoin päättänyt haistattaa munakoisolle pitkän pökäleen ja asettaa uuden pipo aikakauden elämääni.
 

 

Vaatii hieman totuttelua, mutta vautsivau ja taputan itseäni olalle. Taas on yksi maailmanluokan ongelmistani ratkaistu .