Taksikuskitarina 25 marras

Olin unohtaa taksikuskitarinan.
Tai pikeeminkin nuo harvinaisen pitkät viisi minuuttia Helsingin taksissa viikko sitten lauantain pikkutunneilla.

Taksiamme ajoi miespuolinen kuski. Kovin normaalin oloinen ja hiljainen, mutta valitettavasti vain siihen asti kunnes kaverini jäivät kyydistä pois ja minä yksin etupenkille.

”Kovin on kauniit sääret sulla. Tollaset pitkät ja hoikat” oli ensimmäiset sanat, millä kiva keskustelumme avattiin.
”Kauniit hiuksetkin, todella paksut” oli toinen lause. Olin hiljaa.
”Kaunis tyttö”. Olin edelleen hiljaa.
”Mikä sun nimi on” kokeiltiin seuraavaksi. ”Jutta” vastasin kun ei tullut muutakaan mieleen.
Juttakin oli kuulemma kovin kaunis nimi.
”Onko sulla poikaystävää” jatkettiin vähän tökerösti. ”Aviomies” keksin luovasti liioitella. ”Odottaa kotona” katsoin tarpeelliseksi lisätä, vaikka olisi pitänyt varmaan sanoa vielä, että kiväärin kanssa kotipihalla.
”Kaunis tatuointi sulla tossa reidessä” kertoi kuski seuraavaksi.
”Mitä siinä lukee”. En kertonut.
(Miten se senkin huomasi mustien sukkahousujeni alta ja miksi sen katse oli edelleen siellä mun säärissä eikä vaikka ajokaistassa).
Teki mieli sanoa kuskille että kiitos riittää, keskittyisitkö nyt vaan ajamaan minut kotiin, nimittäin tätä menoa me ollaan kohta jossain ojassa, mutta kuskin mielestä olisin varmasti ollut muka kaunis kolaroitunakin.

Onneksi kotiovi pilkotti jo ja vihdoin kun auto pysähtyi, luulin olevani turvassa tuijottavilta silmiltä, mutta kuski kirjaimellisesti juoksi toiselle puolelle autoa, avasi minulle oven, otti kädestä kiinni ja muiskautti siihen ison märän suukon.
Tässä vaiheessa naimisissa olevan Jutan olisi pitänyt viimeistään antaa miehen kuulla kunniansa ja läimäyttää vaikka teatraalisesti litsarilla, mutta tämä tyytyi vain riuhtaisemaan käden irti ja sanomaan yök.

Yök? Kipitin kotiovelle ja sanoin yök? Olisi pitänyt kertoa kuskille että pidin sen käytöstä asiattomana tai edes jotenkin pistää vastaan, mutta minä vaan sanoin yök ja lähdin pois.
Outoa, olen yleensä vastaavissa tilanteissa todella suorasanainen. Ei sillä, että olisin ennen tällaisessa kyydissä tosin ollutkaan.

Olen kuullut paljon pahempiakin taksikuskitarinoita, mutta itse olen useimmiten suomessa saanut aina ammattimaisesti käyttäytyviä kuskeja. Kerran tosin olin sellaisen miehen kyydissä joka ei ilmeisesti erottanut vasenta ja oikeaa. Aina kun sanoin että tästä vasemmalle, kääntyi kuski oikealle. Jopa yksisuuntaiselle.

Itsehän haluaisin uskoa, että kaikki meidän taksikuskimme ovat sellaisia kivoja, kilttejä setiä. Varmasti suuri osa onkin, mutta kai minun on kivuttava alas pilvilinnamaailmastani, missä taksit ovat varmaan vaaleanpunaisia ja kuljettajat jotain halinalleja.

Onko teillä ollut outoja taksikuskikokemuksia? 

Takki  – Zara
Paita – Monki
Housut – Gt
Kengät Jeffrey Rum Moto Boot
Laukku – Alexander Wang
Hanskat – Zara
Pipo – Pieces
Aurinkolasit – RayBan

Kuvat: Eevi