Venäläiset eivät tosiaan paljoa hymyile, mutta tuntuu, että kaupunki hymyilee välillä heidänkin puolestaan.

Pietarin keskusta oli nimittäin yhtä kupolien loistetta, ylväitä pylväitä, komeita kirkkoja, kauniita yksityiskohtia, patsaita, kanavia, jokia ja laajoja puistoja.

Olin oikeassa kun sanoin, että kamera joutuu koetukselle ja minä saan niskani jumiin kaikesta pällistelystä, nimittäin minne ikinä kävelikään, tuli vastaan kauniita rakennuksia ja kohteita, mitä ei vain voinut jättää kuvaamatta.

 

Ihmisvilinää riitti jonkin verran keskustassa. Metrotunneleissa sai väistellä ruuhkassa kiiruhtavaa kansaa ja liikennettä riitti teilläkin tukkimaan tiet pitkiksi autojonoiksi. Meille suositeltiin välttämään ruuhka metrolla ja se toimikin näppärästi. Varsinkin kiireessä kun ei aina kannata luottaa taksien tehokkuuteen. Ne saattavat jumittua ruuhkaan, eikä koskaan tiedä kauan lyhytkin matka todellisuudessa kestää.

Väenpaljoudesta huolimatta, keskusta ei mitenkään voi tuntua ahtaalta. Kadut ovat kovin leveitä ja kaupunki niin laaja, että tuntui kuin sinne mahtuisi kansaa vielä tuplastikin enemmän!

 

Mietin miltäköhän kaupunki näyttää kesällä? Kun isot puistot ovat loistossaan ja joet virtaavat sulaneista vesistä? Puutarhat heräävät eloon ja ravintoloiden terassit houkuttelevat istuskelemaan.

Oli aurinko matkallamme nytkin mukana. Kevättä oli selkeästi ilmassa, vaikka loppupäivästä sormeni olivatkin ihan kohmeessa ja miltei juoksin kaupunkikierroksen jälkeen läheisimpään ravintolaan lämmittelemään ja ahmimaan kuumaa kurpitsakeittoa.

 

Oppaamme osasi kertoa, että keskustassa lumet sulatetaan kaduilta kemikaaleilla. Kemikaalit ovat vain niin vahvoja, että se rapistuttaa rakennuksien julkisivuja ja kuluttaa kenkiä ihmisten jaloissa. Uusi pari kenkiä on talven jälkeen jo ihan pilalla ja jopa housujen lahkeet saavat kemikaaleista osansa. Mielestäni tämä oli kummallista. Eikö esim. Rakennusten julkisivujen restaurointityöt aiheuta enemmän kustannuksia, kuin talvikatujen hallitseminen jollakin toisilla keinoilla?

Kemikaaleja tai ei, lumet olivat kaikkialta jo sulaneet ja kadut näyttivät kuivilta ja puhtailta.
 

Kaikenlaista kivaa saatiin kokea tämän vierailun aikana. Ravintoloita, kauppakeskuksia, taidegallerioita, kirkkoja, putiikkeja ja puistoja tuli koluttua. Jalat ovat aikalailla vieläkin muussina, mutta ne kestävät kyllä. Pääasia, että pään sisällä on kivoja muistoja ja oli ihan mahtava vihdoin pikaisesti Pietari kokea!

 

 Matka toteutettu yhteistyössä VR Allegron kanssa*

Jotain vastaavaa? Lue myös nämä:
CAPE TOWN – havaintoja ja vinkkejä
CALGARYSSA havaittua

Saavuttiin eilen illalla melko myöhään tänne Pietariin.
Kaupunki oli toki jo pimeänä, mutta näki sitä jo bussin tummennettujen lasienkin läpi hämärässä valaistuksessa, miten komea on kaupungin keskusta.

En malta odottaa, että näen sen kunnolla päivän valossa! Varmaan kompuroin ja törmäilen tolppiin kun silmä on kiinni kameran linssissä enkä malta katsoa muualle kuin ylös komeisiin rakennuksiin.

Toinen melko komea tapaus oli tämä meidän hotelli!
W hotelli, mikä on loistavalla sijainnilla, missä on trendikäs, mutta kotoisa sisustus, näyttävä aula ja aivan ihanat huoneet!

Rakastan erilaisia hotelleja, enkä välillä voi vain käsittää miten onnekas olen kun olen päässyt koluamaan sellaisia jo melko monta.
Nukuin viime yönikin näissä pehmeissä lakanoissa sellainen hymynvirne huulillani, että melkein naamaan sattuu. Onnellisena ja sikeästi kuin tölkkisilli.
 

Nyt aamiaiselle ツ

                                                           Matka toteutettu yhteistyössä VR Allegron kanssa*

Tags: