Tory Burch juna saattoi mennä kovinta vauhtiaan ehkä jo muutama vuosi sitten, mutta minä hankin ne vasta nyt.
Ihan vain koska havahduin että tasan vuosi sitten olin ne ostoskoriini klikannut, mutta ottanut kuitenkin pois.
Sama ostoskori-roskakori efekti on toistunut säännöllisesti sen jälkeen liian monta kertaa, joten piti nyt olla rohkea ja painella kengät ihan kotiin asti.

Joku kertoi että Toryt on niin mukavat että tuntuisi kuin tyynyillä kävelisi. Toivottavasti asian laita on oikeasti yhtä pehmoinen kuin annetaan ymmärtää. Minähän olen nimittäin kipittänyt H&M:n ballerinat jaloissa niin kauan kuin pystyn muistamaan ja nämä hieman laadukkaammat versiot ovat nyt enemmän kuin tervetulleet jalkoihini.

Ne kengät mitkä näistä nyt tilasin, esittelen teille paremmin heti kun lähetti saapuu ovelleni. Toivottavasti tässä muutaman päivän sisällä. Toivon myös kovasti, että ne on sopivat!

Tags:

Olin asennoitunut että Etelä-Afrikasta ei tarvitse sitten ostaa mitään.  Viimevuonna muutaman hameen ja maustepurkin löysin – en sen kummempaa.
Tänä vuonna asennoitumiseni näkyikin sitten matkalaukun painossa jo Helsinki-Vantaan puolella. Ajattelin että kun en osta mitään niin tilaakaan ei tarvitse jättää. Kilot matkalaukussa keikkui siinä kahdessaviidessä.

Ja minä kun luulin että olisin oppinut jo tässä vuosien varrella pakkaamaan.

No, tuo 25kg oli kuitenkin kaukainen muisto enää kun pikkuhiljaa löysin matkan varrelta kaikkea henkareista korkokenkiin. Syytän Saaraa joka osasi viedä minua juuri oikeisiin paikkoihin. Löytyi Jeffrey Campbelleja ja surffikylästä RipCurlia. Piti hamstrata Afrikkapatsaitakin pikkukylästä ja lentokentiltä pakolliset hajuvedet ja aurinkolasit.

Paluumatkalla ei auttanut vaikka kuinka yritin hymyillä lähtöselvityksessä. Sekä minulla, että Laurilla oli reippaasti liikaa painoa laukussamme molemmilla. Järkeiltiin tunkea tavarat minulle ja jättää Laurin matkalaukku painorajan alapuolelle niin että maksoimme vain yhdestä ylikiloja. 57euroa.

Meksikoon en ota oikeasti muuta kuin bikinejä ja saronkeja.

Sandaalit löysin alennettuna Zarasta. Ne olisi normaalisti ollut sata euroa. Jeffrey Campbellit puolestaan löytyi pienestä Journey putiikista Long Streetiltä. Olin hurjan onnellinen kun näin ne.

Kutsun tuota isompaa hippilaukuksi. Sekin oli alennettu puoleen hintaan ja löysin sen BillaBongin liikkeestä Jeffreys Baustä. Ruskea kirjekuorilaukku oli hätähankinta uudenvuoden laukuksi, koska meidän laukut jäi Lontooseen ja olin muutaman päivän ihan laukkuorpo.
Nämä Elementin kukkashortsit olivat Jeffreys Bayn surffiliikkeissä ehkä ainoat mitkä eivät olleet alennuksessa. En voinut silti olla ostamatta. Katsokaa nyt miten söpöt!

Hameita! Rakastan noita tyllihameita (vaikka se ei olekaan niiden oikea nimi). Ainut vain että onnistun pukemaan ne päälleni aina mahdollisimmat tuulisella säällä.
Kukallinen löytyi Long Streetiltä ja kaksi muuta Waterfront kauppakeskuksesta.

Valkoisen Peplumin olettekin ehkä nähneet jo päälläni. Sekin Waterfront kauppakeskuksesta. Tuo toinen oli kolmetoista euroa. Alennettuna, ja Long Streetiltä jostain.

Uudenvuoden toinen hätähankinta oli tuo valkoinen mekko. Se meni erittäin likaiseksi juhlissa. Oranssi/persikka-mikälie oli ylihinnoiteltusta rättikaupasta, jälleen waterfrontista. Onpas ryppyinen.

Minun oli pakko ostaa tuo kameratoppi koska se nyt näyttää aivan minulta. En tiedä mikä tuo toinen on 😀 Jokin hupullinen löysähkö topin viritys Jeffreys Bayn Billabongin outletista ja maksoi ehkä kolme euroa. Kameratoppi Long Streetiltä.

Ja Heathrow lentokenttä ostokset. Toistanko itseäni jos kerron että löysin Guccin aurinkolasit alennettuna ja ne on niin kivat? Niin.
Ja Lancomen Midnight Rose oli pakko saada.

Siinäpä ne. Tai siis siinäpä puolet. Loput on sitten niitä henkareita, mausteita ja patsaita.
Meksikosta en myöskään aijo ostaa sitten mitään…

Tultiin juuri Saaran kanssa kaupungilta. Pyörittiin siellä ihan pökerryksissä kun oli niin tajuttoman kuuma. Molemmilta vaan hiki valui ja vaatteet tuntui niin nihkeiltä. Ei paljoa huvittanut siis sovituskoppirumba.

Mutta, kenkiä ostaessa ei tarvitse riisuutua ja katsokaa mitä löysin!

LongStreetillä oli pieni putiikki nimeltään Journey ja siellä keikkui näyteikkunassa kuulkaas maailman suloisimmat Jeffrey Campbellin foxyt.
Minulle käy aina niin että näen ihanat JC:T ja niitä on enää yksi pari jäljellä ja juuri minun kokoani. Taas sama kaava toistui. Ollaan siis selvästi tarkoitettu yhteen.
Sovitin kenkiä ja sanoin myyjälle ”these are perfect”. Myyjä kertoi että mallin nimi itseasiassa on perfect.
No, tämä oli täydellinen ostos.