Lupaamani monisivuinen teksti tulee hieman myöhemmin. Kuvat siihen nimittäin löytyy tällä kertaa Laurin kamerasta ja minähän en niitä ole tajunnut vielä koneelleni kopioida. Nyt Lauri sekä kamera ovat tuolla jossain liian kaukana.

Jatketaan siis valkoisella vaatekasallani Berliinin kaduilla.
Löysin Berlin designer outeltista (siitä myös myöhemmin lisää) kuvissa näkyvän valkoisen bleiserin. Bleiseri on Mangosta ja muistin sitä sovittaneeni suomessakin, mutta hintana yli sata euroa oli liikaa. Nyt outeltin Mangossa näin takin roikkuvan henkarissaan heti kun astuin kauppaan sisään. Se oli ainut kokoa xs jäljellä, hintalapussa 109 euroa oli vedetty kauniilla punaisella viivalla yli ja vieressä koreili numerot 35, sekä euron merkki. Olin onnellinen.

Nyt olen kiireinen ja ärsyttää.
Kiireinen, koska olen myöhässä kaikesta, mutta makoilen silti  tässä sohvalla ja ärsyttää koska tulin juuri kaupasta. Meillä on lähikaupan kassalla sellainen suloinen hieman iäkkäämpi naismyyjä. Aina jaksaa hymyillä ja toivottaa päivänjakoja, kiitellä ja joskus jopa kysellä kuulumisiakin. Tänään samaisen myyjän kassajonossa edessäni oli niin tympeä nainen, ettei olisi varmaan edes kulmiaan viitsinyt kohottaa vaikka vieressä olisi pommi räjähtänyt. Nainen ei vastannut myyjän yhteenkään tervehdykseen, ei edes vilkaissut tätä päin. Näytti vain hapanta naamaa. Olisi melkein voinut kuvitella myyjän olleen hänen miehensä rakastajatar tai jotain vastaavaa – jos se olisi suinkaan ollut mahdollista. Sen verran halveksuen käyttäytyi.
Ymmärränhän toki, että kaikilla on huonot päivänsä, mutta kävi niin sääliksi myyjää, joka yritti olla ystävällinen loppuun asti. Hymyili ja toivotti vielä hyvät päivänjatkot hapannaaman jo loittonevalle selälle.

Itse seuraavana vuorossa koin velvollisuudekseni tasapainottaa tilannetta. Taisin olla aika näky kun ylipirteästi moikkailin, kiittelin vuolaasti, hymyilin suupielet korvissa ja heiluttelin vielä varmaan ovelta asti, että heihei ja oikein mukavaa päivänjatkoa!

Ärsyttää kun ihmisillä ei ole käytöstapoja.

Tags:

palataan jälleen Roxie uutuuksiin. Nettikauppaan niitä on tullut lisää ja päällä puolestaan se viime suosikkini jonka otin mukaani Berliiniin sotkettavaksi bratwursteilla ja munkin hillolla vähintään – näin olisin kuvitellut, mutta ihme ja kumma mekko kuitenkin säilyi puhtaana.

Roxien kuvia katsellessani minulle tuli mieleen; tiedättekö kun monilla tytöillä on kasvojen hyvä ja huono puoli? Se kumpi oikeasti on parempi on usein vain naisen omaa mielikuvitusta mitä kukaan muu ei tietenkään huomaa.
Minullakin on puoleni, mutta yritän lakaista tapani kääntää kameralle automaattisesti vasen poski visusti maton alle. (tai ainakin jonkin verran yritän).

Kuvauksissa valo oli vasemmalla puolella ja koska kasvot pitää olla valoa kohti, niin naama kirkkauteen vaan ja "väärä puoli" parrasvaloihin. Ei sillä nyt tosiaan ole väliä huomasin – olisin voinut ehkä jopa katsoa suoraan kameraankin.

Tässä on nyt siis se kohta, kun he jotka heittelevät risuja perusposeerauksestani saavat huokaista helpotuksesta – Yritän kyllä vääntää naamaani useammin eri asentoihin ja tiedän miten ärsyttävältä maneerit naamataululla saattaa välillä näyttää 😀 Yritän.

Olikohan sepityksissäni mitään järkeä. Joillain ei varmaan ole hajuakaan mistä puhun, jotkut tietävät tarkalleen mitä tarkoitan ja loppuja ei voisi vähempää kiinnostaa. Seuraavalla kerralla minulla onkin sitten kolmen sivun (jos blogeissa olisi sivuja, niin niitä olisi varmasti nyt kolme) verran lisää "asiaa" eräästä hieman oudosta päivästämme Berliinissä. Nyt pitää mennä nukkumaan. Olen aivan rättiväsynyt.

Tags:

Berliinin loma alkaa olla lopuillaan. Kaikennäköistä on tullut nähtyä ja koettua. On syöty curruwurstia, berliininmunkkia, paikallista pikaruokaa, nähty anarkistien valtaamia taloja, paljon graffititaidetta, on shoppailtu, nähty nähtävyyksiä, juotu hyvää viiniä, käyty eläintarhassa ja muuten vain kävelty n. puolen kaupungin halki. Mahtava kaupunki- tykkään, ei voi muuta sanoa.

Nyt muutama kuva ja sitten kotoa käsin tuhat lisää.

 

Tags: