MINIKIIVIN HEDELMÄPELI 05 loka

Kirjoitin tänne joskus aikoja sitten olevani kiiveille allerginen. Se taisi olla se päivä, kun tajusin, että kiivi ei normaalisti maistukaan karvaiselta, kirpeältä, kurkkua kutittavalta kaktukselta, vaan ihan oikeasti hyvältä? Siitä päivästä lähtien mieltäni jäi kyllä hieman kylvämään pieni kiivin epäilyksen siemen.. Miltäköhän se sitten oikeasti maistuu? Saanko koskaan tietää? Jäänkö paljostakin paitsi tässä elämäni hedelmäpelissä? 
Kiivimysteeri ei ehkä ollut elämäni suurimpia huolia, mutta olisittepa nähneet kuinka silti hypähdin tasajalkaa innosta kun näin Citymarketissa minikiivirasian.

Kallis minikiivirasia, mutta uteliaisuuttani en tietenkään voinut olla ostamatta. Ehkä tämä kiivinkorvike ei kutita? Ja sainkin jo ensimmäisestä haukusta huomata, että pikkukiivi oli tosiaan aika ihana, makea ja pehmeä. Kuin karkkia.

Kysyin Laurilta maistuvatko ne normaalin kiivin kanssa samalta ja aika lähellä oltiin kuulemma.
Tästä lähtien voinkin sitten hevi-osastolla hyvillä mielin ohittaa kiivilaatikon. Isken sille silmää, osoitan sormella ja sanon ääneen ”minä tiedän” ja sitten kävelen tyynesti ohi.

Kuvissa näkyvästä eksoottisesta sekoituksen kulhossa voin sanoa vain sen verran, että resepti pysyköön visusti salassa. Liian kiivipäissäni piti sekoittaa kiivien sekaan katsokaas vähän kaikkea mahdollista ja lopputulos oli aikamoista pieleen mennyttä sirkusta.
Pysytellään siis postauksen olemattomassa pointissa: Minikiivit on karkkia!