Jäätelömacaroneja ja taskuparkkeja Pariisissa 29 touko

Olen pahoillani että matkajuttuni venyvät kuin jauhettu purukumi. Ensi kerralla yritän pitää ne oman aikajaksonsa sisällä ja seuraava sellainen jakso onkin jo aika lähellä! Valitettavasti vain se tyttöjen reissu Splitiin kaatui aikatauluihin, mutta sen tilalle tupsahti yllättäen eräs toinen mielenkiintoinen matka. Kerron siitä lisää vielä myöhemmin 🙂

Mutta nyt viimeisen kerran vielä Pariisiin. Kaupunkiin mikä sai minut aika hämilleni, innostuneeksi ja uupumaan. Ensikertalaisena yritin nähdä kai liikaa, enkä lopulta nähnyt oikein mitään mitä olin suunnitellut. Meillä meni kaikki aika pähkäillessäni missä ollaan, missä mikäkin on ja miten sinne pääsee. Lopulta me vain vaelleltiin ympäriinsä, etsittiin ravintoloita ja kauppoja, ihailtiin maisemia ja nautittiin vilinästä. Hassua, nimittäin jos nyt matkaisin Pariisiin uudestaan tuntuisi, että olisin heti ihan kartalla. Kai se vaatii sen ensikertalaisen sekoilun, ennen kuin kaupunki kunnolla aukeaa. Oli kuitenkin ihana havaita, että pidän Pariisista. Jotkut kaupungit tuntuvat vain kotoisilta, tiedättekö? Pariisiin siis vielä varmasti uudestaan.

Mutta mitään kuvia minusta syömässä macaroneja Eiffel-tornia katsellen ei nyt tällä kertaa tosiaan ole. Itse asiassa en nähnyt kertaakaan edes Laduréen putiikkia ja Eiffelinkin vain jostain kaukaa pilkottavan, mutta pistäydyin kyllä vahingossa syömään jostain jäätelökioskilta jäätelömacaroneja. Minä joka en oikein pidä jäätelöstä, enkä ennen niistä macaroneistakaan, söin koko paketin hetkessä. Tarkennan, että ostin todella ison paketin, minkä söin yksin. Istuin hiljaa ja söin, enkä voinut lopettaa. Mistä ihmeestä saan jäätelömacaroneja käsiini. Haluan heti.

Mieleeni jäi tietysti myös maukkaat crepsit, ihanat kaupat, kauniit rakennukset, nukkuvat ihmiset, Disneyland, Tower of Terror, Louvre museo, lasipyramidi, matalat tuuliset metrotunnelit ja ahtaat taskuparkit.
Huvituin tosiaan miten minimaaliseen tilaan autot oltiinkaan saatu ja miten oli ihan ok sieltä pois yrittäessään tökkiä vähän takana ja edessä olevaa autoa. Töks töks. Täällä Suomessa jos autoni peräkoukku edes hipaisisi takana olevan rekisterikilpeä olisi varmaan jo vakuutusyhtiölle soiton paikka. Ja minä kun olen mieltänyt itseni oikein hyväksi taskuparkkeerajaksi! Haha, Pariisissa en pärjäisi vaikka mini Smartilla ja tehotutkilla tähtäisin.

En tiedä johtuiko kaduilla tulviva hyväntuulisuus kauniista kevätsäästä vai mistä, mutta minulle jäi pariisilaisista positiivinen kuva – tai ainakaan näitä kuulemistani törkeistä pariisilaisista yksikään ei tällä kertaa sattunut minun tielleni. Päinvastoin! Sain apua metrotunnelissa, sekä tuntemattomilta hymyjä. Ravintolassa sydämenmuotoisen pizzan ja aina hyväntuulisen tarjoilijan. Taksikuskitkin juttelivat koko matkan, vaikka kielimuuri oli aikamoinen ja keräsi tosiaan ne Adidaksen kenkänikin vastaantulevilta kadulla yllättäviä kehuja. 
Mielestäni kaikki olivat (tällä kertaa) oikein mukavia.

Kiitokset vielä Tjareborgille mukavan matkan toteuttamisesta. Matka lentoineen + hotelleineen sujui näppärästi ja ehkäpä myös seuraavaa lomaa etsiessä, katson jos Tjareborgin kaupunkilomista löytyisi meille sopiva paketti.

Matka toteutettu osittain yhteistyössä Tjareborgin kanssa.