Huppumekko 26 elo

Söin eilen Thaimaalaista pitkästä aikaa. Valitsin jonkun eksoottisen salaatin, ajattelin nyt kerrankin repäistä kun kevätkääryleet on niin nähty. Se mitä puolestaan en nähnyt oli se chilipaprika jono siinä listalla annokseni vieressä kertomassa siitä pikku potkusta minkä se sisältää. Olen vielä aika herkkä tuliselle ruualle. Voi sitä rään määrää mikä nenästä valui ja silmät vuosi. Oli viereisellä pöytäseurueella varmaan kivaa siinä ihan lähellä, kun pöytien välissä oli muutaman sentin väli ja toinen räkii ja itkee vieressä. Söin koko annoksen, se oli kuitenkin aika hyvää. Oikeastaan alan pitämään tulisuudesta. Ennen en voinut syödä edes jalopenoja.

Suu puutuneena käppäilen myös uudessa huppumekossani tuolla kylillä. Olin viime viikolla auttamassa ystävääni ostoksilla, mutta tämän mekon nähtyäni juoksin sen luokse ja riuhtaisin viimeisen xs:n tiukkaan puristuksiin syliini. En voi vastustaa huppumekkoja. Niitä on vielä niin harvassa. Mekon takaosa on oikeasti paljon pidempi, nostin sen nyt aluksi vyön avulla melkein samalle pituustasolle kuin etuosankin helman. Siihen pitää vielä hieman totutella.

Se kauppa mistä mekko löytyi on sellainen ei niin tunnettu, pikkukauppa syrjässä jossain. En tiedä tunnetteko sitä, sen nimi on GinaTricot.
Samperi 😀