SUKSET RISTISSÄ ÅRESSA 22 joulu

Åre yllätti ensikertalaisen. Kun ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, saikin positiivisia yllätyksiä kokea toden teolla. Kolmessa päivässä kolusimme rinteitä, ravintolaoita, after ski-pippaloita, sekä keskustan katuja. Oli mielenkiintoisia kohtaamisia, kommelluksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaiken kaikkiaan ihan älyttömän paljon naurua. 

Erityisesti kauhunsekaista naurua lasketellessa. Koitin turvautua huumoriin kun minä aloittelijana kapuan uhkarohkeana suoraan punaiseen mäkeen, katson alas pystysuoraa mäkeä ja ohitseni vilahtelevia valonnopeudella laskevia ruotsalaisia ja tajuan, että nyt on saatava äkkiä rohkaisuksi minttukaakaota, tai muuten pissaan toppahousuihini kauhusta. 

Åre on käsittääkseni todella iso paikka ja siellä on monta erilaista rinnettä ja laskettelumahdollisuutta. En vain usko, että Kari Traan tyypit ihan hiffasivat kuinka katastrofaalisen tytön he ovat juuri raahanneet laskemaan alas Åreskutanin huipulta. Ehkä olisi pitänyt hieman harjoitella, nimittäin lasketteluhistoriastani on erittäin lyhyt; lapsena laskin päin puuta, jonka jälkeen heräsin pelastuskelkasta ja jäi traumat. Uskaltauduin rinteeseen ensimmäistä kertaa tuon jälkeen vasta viime vuonna Talmassa. Että sellainen osaaminen löytyy meikäläisen suksista.

Pienen alkusekoilun jälkeen loivemmat mäet meni todella hyvin ja nautin niistä, mutta tottakai sillä puolella rinnettä missä me olimme, oli suurin osa helpoimmista sinisitä rinteistä kiinni ja jouduimme välillä laskemaan myös punaisia rinteitä. Viimeinen mäki oli niin jäinen ja pystysuora, että jouduin tulla sen sivuttain alas etanavauhtia. Hävetti, mutta itsesuojeluvaistoni otti vallan – sekä häntäluuni oli niin kipeä hissistä tippumisen jälkeen, etten voinut ottaa sille enää yhtäkään kolausta. 

Kaikenkaikkiaan nautin päivästä. Siitä, että teki jotain uutta, oppi uutta ja oli todella paljon adrenaliinia suonissa.
Erityisesti nautin myös niistä keskellä mäkiä olevista tunnelmallisista rinneravintoloista, minttukaakoista, hehkuviinistä, sekä ihanista lumisista maisemista, tunnelmasta ja niistä loivemmista rinteistä, joissa pystyi nauttia ilman että pelkäsi kuolevansa. 

Kyllä tämä herätti taas älyttömän kipinän oppia lisää, ja jos jonkun uudenvuodenlupauksen tee, niin olkoon se sitten se, että käyn vielä tällä laskettelukaudella harjoittelemassa. En ehkä ihan Åressa asti, mutta jossain lähellä sijaitsevista hiihtokeskuksista näin alkuun. Unelmana olisi tehdä tulevaisuudessa laskettelureissuja sitten pidemmälle poikaystävän ja ystävien kanssa. En halua olla se, joka yksin laskee aina vain niitä sinisiä mäkiä ja jota joutuu aina muut odotella. Nyt vaan itseään niskasta kiinni, monot jalkaan ja harjoittelemaan.  

Onko teillä hyviä vinkkejä paikoista joissa aloitella tätä uutta harrastusta?