Onko vain yksi tapa syödä jäätelöä? – NIZZA 10 touko 2018

Eksyimme Nizzan vanhassakaupungissa pieneen tunnelmalliseen ravintolaan, missä laulava mummotarjoilija -ehkä myös kokki ja paikan omistaja? Nauratti meitä vitseillään ja kantoi pöytään mitä maukkaimpia etanoita, salaatteja, kana –ja kala-annoksia. Kaikissa näissä oli todella reilusti valkosipulia, mutta pahan hajuinen hengitys ei ollut mitenkään relevantti asia, kun oli tällaisia herkkuja tarjolla. Tilaamamme rosee oli haalean vaaleanpunaista ja niin hyvää, että minusta tuli rosen ylin ystävä sillä sekunnilla.

Jälkkäriksi haimme jäätelökioskista kinderjäätelöä mitä nuoleskelimme samalla kun talsimme mukulakivikatuja pienillä kujilla ja pysähdyimme kojuille haistelemaan laventelisaippuoita.
Matkan varrella kävi ilmi että olen syönyt koko elämäni jäätelöä väärin; pureskelemalla. Sandra ja Kira saivat hyvät naurut kun kerroin että tykkään pureskella jäätelöä. Heidän mielestään on vain yksi oikea tapa syödä jäätelöä ja se on niin, että jäätelön antaa sulaa suussa. 
Ei ihme, että vihloo, mutta mitä järkeä on syödä jos ei edes vähän saa pureskella? Tämä on myös syy minkä takia tikkarit ja mehujäät ovat mielestäni maailman turhauttavimpia 😀 Jos laitan suuhuni jotain haluan sitä myös purra. Onko kohtalotovereita?

Cannesissa puolestaan kävelimme petollista Croisette ostosktua ja söimme muutaman todella hyvä lounaan rannalla. Ei hullummin vietetty pikainen Ranskan Rivieraloma. Mistä tulikin mieleen, että miten ihmeessä olen onnistunut koko elämäni välttämään niinkin ihanan paikan kun Etelä-Ranska? Seikkailtu on ties missä maailman kolkissa, mutta tämän helmen ohi olen lennellyt ihan sumussa.
Kokemusta ei nytkään ehtinyt kertyä kuin muutama päivä, mutta kipinä palata takaisin on kova. Varsinkin pienet kylät Etelä-Ranskassa kiinnostavat. Voin vain kuvitella miten upea tunnelma niissä on kun olin jo tällä pikavisiitillä ihan sydänsilmäisenä emojina.