Edellisessä postauksessa kerroin kuinka vaikea on nousta aamulla. Tänään oli ihan toinen ääni kellossa – tai no jos tarkkoja ollaan, niin sama Jaajo Linnonmaa se siellä laukoi vitsejään Suomipopin aamulypsyssä radioherätyskellomme kautta, mutta ero olikin siinä, että en jäänyt kuuntelemaan. Hypähdin ylös sängystä, otin pikaisen suihkun, hampaiden pesun, vaatteet päälle ja 20 minuutissa olinkin jo ulkona kylmällä ja pimeällä kadulla.

Olin jo edellisenä iltana päättänyt, että perjantain kunniaksi saan hakea aamiaisen lähikahvilasta. Kaura-cappuccino, sämpylä ja vihersmoothie – piparinkin sain kassalla kaupanpäälle. Hihkaisin siihen nähden, että kello oli vasta vähän yli seitsemän aamulla aivan liian kovaääniset kiitokset ja päivän jatkot kahvilan työntekijöille (he varmaa luulivat, että olin humalassa) ja pinkaisin lapsenomaisella innolla ja kummallisten tanssiakeleiden saattamana korttelin päähän uudelle toimistolle. Perille päästyäni huomasin, että cappuccino ja vihersmoothie olivat liian innokkaan kävelytahtini takia yhtenä isona kuralätäkkönä paperikassin pohjalla, mutta mitäpä tuosta – olipahan nyt hyvä tekosyy hakea uudet sitten lounastauolla. 

Napsautin toimiston valot päälle, laitoin tohvelit jalkaan, jouluradion päälle ja istuin pöydälle tekemään raportteja. Huomasin, että hymyilin yksikseni ja tajusin olleeni täysin oikeassa. Uusi toimisto on luonut minuun heti ihan uudenlaista tekemisen intoa.
En malta odottaa vuotta 2019 ja kaikkia uusia haasteita. 

 

Tässä teille ennen ja jälkeen kuvia uudelta toimistolta.
Tila on entinen vaateliike. Ihanan vaalea läpi talon kulkeva kivijalkaliike. Takaa päästään sisäpihalle ja kadun puolella on näyteikkuna, sekä sisäänkäynti. Ohikulkijat katsovat aina sisään. Tekisi mieli takaisin vilkutella 🙂 

 

Voitteko kuvitella, että vielä viikko sitten meillä ei ollut mitään hajua mitä teemme koko toimistohomman kanssa? Vanhasta toimistostamme alettiin tehdä nopeammalla aikataululla hotellia, joten jouduimme lähtemään sieltä pois. Uuttaa tilaa ei vain tuntunut löytyvän millään, mutta sitten kun tämä tuli, niin kaikki hoituikin kuin pikakelauksella. 

Saimme yhteistyönä muuttoapua Opiskelijamuutolta ja pakko nostaa kundeille hattua. Meillä oli täällä vanhan vaatelikkeen mm. tuo kuvissa näkyvä todella painava metallikassa, jonka he purkivat osiin ja veivät sorttiasemalle. Isot peilit ja pitkät vaatetangot saivat jäädä. Niistä voi olla hyötyä jatkossa. Ehkä pidämme täällä kirppiksiä? Tilasta on vaikka mihin 🙂