Mato 09 syys

Toivottavasti kukaan teistä ei syö vaikka omenaa tätä lukiessanne. Kehoitan myös skippaamaan kuvat, jos ötökät ei ole mielestänne söpöjä.

Luulin aina, etten kuulu siihen hamehelmaryhmään, jotka rotan nähdessään hyppäävät kirkuen tuolille ja jättävät rotan miehen hoidettavaksi.
En tavallaan kuulukkaan, kuulun johonkin paljon pahempaan.

Sain tämän selville eilen illallista valmistaessani. Olin löytänyt taas citymarketista erikoiskukkakaalini ja ihailtuani sitä pitkän tovin, pesin sen ja aloin irroittamaan lehdenvarsia.
Yhtäkkiä sormeeni osui jotain outoa, pehmeää ja liikkuvaa. Kukkakaali lensi seinään ja mukana tiskipöydälle mätkähti lihava, ällöttävä ja harvinaisen paksu mato.
Mitkään perinteiset kirkumiset ei ollut lähelläkään kuvaamaan sitä suoranaista p*ska halvausta minkä sain. Koko kerrostalo varmaan luuli, että uunistani on löytynyt vähintään ihmisen pää- niin tajuttomasti huusin, heiluin, säntäilin ympärinsä ja kirosin. Tunsin vieläkin sormessani madon kosketuksen- olinhan onnistunut osittain murskaamaan sen. Madosta erittyi jotain vihreää limaa ja teki mieli hakata käteni irti.

Aikani säntäiltyäni ja käteni desifioitua vihdoin rauhoituin. Lauri oli jo innoissaan madon kimpussa ja lopulta uskaltauduin minäkin siihen pällistelemään puoliksi murskaamaani oliota joka ilmeisesti veteli viimesiään.

Kysyin Laurilta haluaako hän silti syödä kukkakaalin, mihin se vastasi, että tietty! Ennenvanhaan mato oltaisiin pistetty suoraan poskeen, ne oli kuulemma kunnon bonareita.
En sitten tiedä millä muinaisajoilla tämä mies on elänyt, mutta tein työtä käskettyä, pesin kaalin ja keitin sen syötäväksi.

Nyt voi laittaa läppärin kiinni, tai olla tyhmä ja saattaa itselleen yökköefektejä ja kylmiä väreitä.

YÖK. Ja sitten herää muutama kysymys.

– miksi pelkään matoja nyt, kun pienenä pidin jättitorakoita lemmikkeinäni?
– onneksi kamerassani ei ole erikoisen tarkkaa zoomia
– mitä ihmettä on tuo vihreä mönjä?
– en enää ikinä pysty suhtautumaan erikoiskukkakaaliini samalla rakkaudella, kuin ennen.
– kuka tekee postauksen madosta?
– tavallaan tunnen vieläkin sen liman sormissani
– laitan tämän päivän asu kategoriaani
– lukiko kukaan tätä tänne asti?