Hyvää huomenta. Sisustusunelmia ja kummituksia. 22 elo

Hukutin itseni aamukahvin ajaksi sitten Ikean kuvastoon.
Se oli  hyvä kuvasto.
Ylensä- tai ainakin se mikä viimeksi oli käsissäni edusti kaikkea, mikä oli joko liian tummaa, vaaleaa,  synkkää, monimutkaista, modernia, pelkistettyä, tai vain liian Ikeamaista kaikkine niine pikku tauluineen ja eilaisine kynttilä härpäkkeineen.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ikeapäissäni ja toisen kahvikupin kera siirryin tietokoneelle fiilistelemään lisää muita sisustusjuttuja ja sitten koko homma lähtikin ihan käsistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itsehän edelleenkin odotan, että se unelmakämppäni mieluiten jugentalosta Bulevardilta (lasitetulla parvekkeella=mahdotonta). tarjoutuu asuttavakseni ja voisin sitten kunnolla panostaa sisustamiseen.

Syytän edelleenkin tunnelmaa. Olenko ainut jonka mielestä talossa pitää olla tietty tunnelma?
Sitä mitä näistä vuoden 95-kerrostalolaatikoista ei löydy. Korkeita kattoja, ikkunalautoja, kaariovia. Kaikkea sitä.

Tunnelmapuolta Bulevardillani häiritsee vain urbaanilegenda siitä, että ruttopuiston läheisyydessä sijaitsevissa taloissa kummittelee. Ruttoon kuolleiden hautausmaahan on luonnollisesti paljon isompi, mitä siitä on jätetty näkyville ja lopun hautausmaan päälle on rakennettu nämä unelmataloni.
En ole mikään kummituspelkoinen, mutta omaan minäkin suht vilkkaan mielikuvituksen ja olin pienenä pissata housuuni kun pelasimme salaa mökin vessassa spiritismiä ja yhtäkkiä kesken pelin kaikki valot sammuivat koko talosta.

P.s Päivän olkapäälle taputus. Ihmisiä asuu pahvilaatikoissa ja minä valitan talostamme puuttvan "se tietty tunnelma". Hyvä Julia.