Koska mieheni on keittotaidoton olen auliisti tarjoutunut ottamaan keittion kokonaan omistukseeni ja huolehtimaan taloutemme ravinnosta.

Vaikkakin joskus olisi ihan kiva saada valmis ateria suoraan nenän eteen, en edes uskaltaisi päästää tuota miestä keittiööni koska jos joku, niin hän, lievästi liioteltuna, onnistuisi polttamaan vedenkin pohjaan.

Teen jopa suurimman osan meidän molempien leivistä. Saan siitä tosin vastineeksi puolentunnin hieronnan, joten diili ei ole paha.
 

 

 

 

Tänään tein uuniperunoita, kanapihvejä, höyrytettyjä kasviksia, marinoituja paprikoita, papuja ja punasipulia sekä tsatsiki kastiketta.
Niitä sitten mässäiltiin ja katsottiin idolsia.

 

Tämä päivä on mennyt ihan pää sumussa ja aikaansaamattomasti.
Tarkoituksena oli päästä salille pitkästä aikaa, mutta jäin tietoisesti jumittamaan kotiin niin pitkäksi aikaa, etten enää ehtinyt.
Mulla on kummallisesti aina reissun jälkeen todella vaikea saada itseäni treenin pariin. Pidän urheilemisesta paljon joten en ihan ymmärrä miksi kynnys on niin iso.
Minulla on myös aina ollut se asenne, etten pakota itseäni urheilemaan, koska muuten siitä menee liikkumisen ilo. En tiedä onko järin hyvä asenne, koska toisinaan on vierähtänyt kaksikin viikkoa ei huvita mielialalla. Reissun jälkeen olen käynyt kerran yläkerran salilla. Että sitä mielialan muutosta odotellessa sitten.
 

 

 

 

Huomasin vasta sovitettuani tuota paitaa, että se oli kokoa L. Ilmeisesti minulle oikeassa koossa sen kuuluisi olla sitten kireä ja lyhyt? Pidin paljon enemmän tästä löysästä versiosta itselleni ja hintakin oli vain 12euroa joten L paita lähti mukaan.

Poikaystäväni viime kerralla Saslikissa rakastui venäläisiin valkosipulisuolakurkkuihin joita dipataan hunajaan ja smetanaan ja on siitä asti haikaillut niiden perään. Itsehän en ihan tätä uutta rakkauden kohdetta pystynyt täysin käsittämään, joten kaipasi se minunkin osaltani uusintakierrosta.

 

 

 

 

 

 

Kurkku homma ei vieläkään ihan auennut minulle (vaikka suolaskurkut olivatkin illan paras annos) mutta poikaystävälleni sitäkin enemmän ja hän tilasi ahmittuaan enimmäiset, vielä toisen annoksen lisää.

Suolakurkkujen ja pitkän odottelun jälkeen pääruokana toimi savustettua lohta ja maustehärkää.

 

 

 

 

Ollaan sitä taas skeptisiä, mutta en vieläkään pysty liputtamaan tämän paikan puolesta.
Olihan ruoka hyvää, mutta ei mitään spektaakkelimaista niinkuin Saslikin maine antaa ymmärtää.
Annokset ovat isoja ja niissä on kaikkea, mutta maistan aina vaan paljon suolaa ja kitkerää sipulia?
Minusta tulisi surkea ruokakriitikko.