Ollessani reissussa oli ihana äitini siirtänyt autoni talomme autohallista seisomaan kuukaudeksi lumihankeen, jotta saisi omansa sisälle lämpimään. Todella herttaista.

Akkuhan siinä otti ja jäätyi.
Kerran se saatiin ladattua ja siirrettyä takaisin halliin, mutta kun minä saavuin suomeen, odotti minua auto joka ei inahtanutkaan ja akku joka oli sanonut itsensä lopullisesti irti.

Vaivun syvään epätoivoon aina kun on kyse vastonkäymisistä autoni kanssa.
En myöskään omista yhtään automekaanikko ystävää (kaikilla pitäisi olla automekaanikko ystävä!) joten jään aina yksin pähkäilemään auto-ongelmiani.

Sitten päätimmekin tehdä jotain täysin hurjaa! Vaihdetaan akku itse.
Näin sieluni silmin miten akku joko räjähtää tai autoni sulaa kasaan, mutta muutama tuttu väitti sen olevan todella yksinkertainen operaatio.
Rekrytoinpa siis poikaystäväni jolle MINÄ opetin mm. autonrenkaiden vaihdon tähän hommaan.
Siis ihmisen jolla ei ole edes ajokorttia.
 

Kaikeksi yllätykseni koko homma hoitui erittäin sutjakkaasti ja oli kuin olikin hyvin yksinkertaista ja helppoa.
Tästä suuresti innostuneena päätin että meistähän tulee itseoppineita nikkareita ja auton pikku pulmat ratkaistaan (siis varmasti ratkaistaan) tee-se-itse menetelmällä tästedes, tai no, ainakin siihen asti kunnes intoni laantuu.