MINÄKIN MYÖS – NIIN MONTA KERTAA 22 loka

• Olin ehkä kolmetoistavuotias. Vietimme viikonloppua ystäväni mökillä hänen perheensä ja perhetuttujen kanssa. Olimme olleet mökillä useasti, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun perheellä yöpyi siellä myös vieraita. Aikuiset olivat jääneet juomaan viiniä meidän mennessä nukkumaan. Nukuin kerrossängyn alapedillä ja heräsin siihen kun ystäväni isän kaveri kömpi jalkopäästä peittoni alle ja jäi fikkari kädessä haarojeni väliin repimään housujani pois. Säikähdin, potkaisin miestä ja hän humaltuneena hoiperteli pois huoneesta.
Kerroin tästä ystävälleni, mutta en kenellekään muulle. En tiennyt yhtään mitä ajatella. Mies oli kuitenkin mökillä vaimonsa kanssa – mitä jos hän vain erehtyi sängystä, koska oli niin humalassa?

• Vuotta myöhemmin olin kävelemässä illalla kotiin juna-asemalta. Oikaisin aina toisen kerrostalon pihan kautta, minkä vain matala aita erotti meidän pihasta. Juuri kun olin ylittämässä aitaa, hyppäsi jostain täysin puskista naapuritalon poika, kaatoi minut maahan, piti molemmista ranteistani kiinni ja yritti väkisin suudella.
Tiesin pojan entuudestaan. Hänellä oli hieman mielenterveydellisiä ongelmia, hän oli minua muutaman vuoden vanhempi ja todella paljon vahvempi. Rimpuiluni ei tuottanut mitään tulosta, joten koitin puhua itseäni tilanteesta.
”Hei, ei noin saada tyttöystävää” -sanoin pojalle. ”Saat kyllä pussata minua, mutta vie minut ensin treffeille. Nähdään huomenna meidän pihalla kello 12”. Huijasin poikaa, ja olin todella huojentunut kun huomasin hänen uskovan tarinani. Juoksin kotiin ja kerroin seuraavana päivänä pojan äidille mitä hän oli tehnyt. En enää törmännyt poikaan sen jälkeen.

• Tästä neljä vuotta eteenpäin olin autokoulussa suorittamassa kakkosvaiheen kaupunkiajoa. Olin uuden opettajan kanssa ja ei mennyt aikaakaan kun mies alkoi ”vitsailla” outoja kommentteja.
”Pitäiskö mennä tän jälkeen meille kahville?  kyllä sä ihan hyvin ajat, mutta muista pitää tämä jalka tällä polkimella” – samalla mies kosketti reittäni todella pitkään ja aivan liian ylhäältä. ”Katso miten huurussa auton ikkunat on, täällähän voisi tehdä vaikka mitä, eikä kukaan huomaisi”.
Jostain syystä menin aivan lukkoon. Mies oli todella päällekäyvä ja uhkaava. En saanut sanotuksi mitään takaisin. Kaikista typerintähän tässä on että pelkäsin, että jos avaan suuni, mies ei päästä minua läpi kokeesta. Kuinka hölmösti olen voinut ajatella? Tekisi mieli palata takaisin tuohon tilanteeseen ja antaa miehen kuulla kunniansa.
Onneksi ajotunnin jälkeen tein nimettömänä ilmoituksen opettajan käytöksestä.

• Tästä taas muutama vuosi eteenpäin jäin taksiin ahdistelevan kuskin kanssa. Muistatteko taksikuskitarinan? Vähän vastaavanlaista autoseuraa oli silloinkin matkassa. Epämiellyttävää, ällöttävää ja niin ahdistavaa.

• Näiden lisäksi on baarissa lukuisia kertoja kokenut kähmintää, takapuolen puristelua ja lääppimistä. Kun olen riuhtaissut miehien kädet pois, olen lähes poikkeuksetta saanut kuulla olevani huora tai pihtari.
Kerran puolustaessani ystävääni joka yritti torjua ahdistavan miehen iskuyrityksiä eräässä baarissa New Yorkissa, otti mies purkan suustaan ja sotki sen hiuksiini, niin että jouduin leikkaamaan hiuksistani ison tupun pois saksilla.

Oli se sitten humalainen aviomies fikkarin kanssa, naapurin poika vaanimassa aidalla, kähmivä autokoulunopettaja, asiaton taksikuski, lääppivät pojat baarissa, ja purkkamies New Yorkissa.
En koskaan kokenut pahemmin traumatisoituvani näistä tapauksista. Jostain kumman syystä kuvittelin päässeeni helpolla. Tiesin jo nuoresta iästä lähtien että monille oli käynyt pahemmin –tutuillenikin.
Siksi olin hiljaa ja annoin olla. Hävettää miten väärä ajattelutapa minulla on voinut olla.
En laittanut Facebookiin Me too -statusta, enkä ensin ajatellut ensin ottavani kantaa tähän kampanjaan millään tavalla. Kirjoitin tämän tekstin kyllä jo päiviä sitten, mutta olen jostain syystä arkaillut sen julkaisua. Miksi? eikö tämä oli juuri se mitä varten koko kampanja on olemassa? Ettei näistä asioista vuosi vuodelta vain vaieta? Ihan sama onko kampanja jo ”vanha juttu”, näissä asioissa ei ole päivämääriin katsomista, ja jos olen siinä asemassa, että tiedän tekstini tavoittavan tärkeän asian puolesta tuhansia. Miksi ihmeessä olisin tätä julkaisematta?

Oli ahdistelu millä tasolla tahansa, siitä saa ja pitääkin puhua.

<3