Pesukarhukolari 29 loka 2012
Länsiväylä yöllä on eläintarha. Että jos ei ole aikaa, rahaa tai kiinnostusta korkeasaareen niin suosittelen tuota moottoritietä.
Ajeltiin Laurin kanssa yömyöhään typötyhjää tietä. Olin niin väsynyt että silmät meinasi mennä väkisin kiinni ja yritin tarmokkaasti laulaa radiosta kuuluvan kappaleen mukana. Mikään ei herätä niin hyvin kuin oma ”kaunis” ääneni – voin kertoa, mutta sekään ei meinannut nyt auttaa. Oli pysyttävä erityis-skarppina teitä ylittävien eläimien takia – kettuja, porsaita ja poroja kipitti siellä täällä ja tuli sellainen olo kuin koko suomen metsän elukat olisi kömpineet täysikuun aikaan koloistaan sille yhdelle tientaipaleelle kokoukseen. (Okei huijasin nuo kaksi viimeistä eläintä, eikä tainnut olla täysikuukaan).
Olin juuri ohittanut söpön kettuperheen, kun näin kauempana tietä ylittävän hassun hieman kettua isomman karvaisen elukan jolla oli iso häntä. Näytti pesukarhulta (taisi kuitenkin olla supikoira, mutta kutsun sitä nyt pesukarhuksi vaikka ei niitä meillä täällä suomessa pitkin teitä tallustelemassa olekaan). Saapuessani siihen kohtaan mistä eläin oli mennyt vasempaan puskaan olin tarkkana ettei se vaan hyppäisi sieltä autoni eteen. En nähnyt sitä enää, kunnes se yhtäkkiä tosiaan seisoi paikoillaan suoraan siinä autoni edessä ja katsoi minuun.
Minusta se oli hassua kun pesukarhu vain tapitti minua pyöreillä silmillään, ilme täysin peruslukemilla.
Sen puolikkaan nanosekunnin aikana kun itse avasin suuni, kiljuin, katsoin pikaisesti peruutuspeilistä voinko tehdä äkkijarrutuksen, painoin jarrua, käänsin rattia oikealle ja kiljuin edelleen – mietin koko ajan kuitenkin vain; miksi tuolla typerällä pesukarhulla on noin tyyni ilme?
En tiedä tosin mitä odotin. Vastakaikua kauhulleni supikoiralta? Että se eläin siinä olisi alkanut haukkoa henkeään, nostanut tassut ilmaan ja huutanut kanssani iiik? Olisin luultavasti sen nähtyäni ajanut suuremmalla todennäköisyydellä poloisen päälle ja vielä autonikin suoraan seuraavaan puuhun.
Takki HM // Housut GT // Sormus YSL & HM // Kaulakoru Zara // Paita Bershka // Saappaat DKNY // Laukku Michael Kors
Kyllä pesukarhu ajovaloissa herättää sittenkin paremmin kuin oma lauluääneni. Olin nyt täysin hereillä, pesukarhu oli elossa ja Lauri innoissaan että minulla on refleksit vielä tallella (käyn joskus vähän hitaalla). Olin kuulemma ohittanut eläimen viime sekunneilla ja puolikkaalla senttimetrillä. Se oli siinä hetken vielä seissyt paikoillaan ja kipittänyt sitten pois.
Toivon pesukarhulle hyvää loppuelmää, mutta tuolla meiningillä se ei taida valitettavasti olla kovin pitkä.
Tämä teksti ei taaskaan liity mitenkään postauksen kuviin, mutta koska ne nyt liittyisivätkään. Olette ehkä huomanneet että pelkät vaatteista löpinät ei niin luonnistu minulta ja höpöttelen mieluummin liikaa näitä omiani ja länttään pari päivän asua sitten siihen perään. Jonnekin sekaan vielä mistä ne koltut on hankittu ja tämä puuro on valmis. Toivottavasti ei häiritse kauheasti.
Sitäpaitsi siitä pesukarhusta olisi ollut vaikea saada kuvia.
