• Miksi poikaystäväni luuli osaavansa puhua italiaa heti kun astuimme ulos koneesta?

• Miksi päästä keksitty italian kieli näytti kuitenkin toimivan, ja ravintoloissa oltiinkin yllätyksekseni ihan täydellisessä yhteisymmärryksessä tarjoilijan kanssa.

• Miksi Hotelleissa pedataan sänky niin, että peitto on tiukasti kiinni patjan alla, mutta itse lakana ei ole juurikaan missään kiinni. Siinä riuhtoessasi itsellesi väkivaltaisesti petiä auki, onkin kohta enää jäljellä vain patja ja epämääräinen möykky lakanapeittoa.

• Miksi Roomassa autot ja skootterit ajavat kuin olisivat jossain rallikisassa?

• Miksi leipä oli kuivaa ja mautonta 99% syömissämme ravintoloista?

• Miksi en lukuisien kertojen jälkeen tajunnut, että tomaatti-basilikasalaatti on vain juuri sitä itseään. Siis siivutettu tomaatti ja basilikanlehti lautasella.

• Miksi hyvä lasillinen viiniä maksoi ravintolassa vain pari euroa. Miksi Suomi ei voi olla viinimaa niinkuin esim. Italia.

• Miksi söin vaikka ei ollut edes nälkä?

• Miksi ruoka maistuu paremmalta vai koska syöt sen italiassa?

• Miksi tympeys asiakaspalvelutilanteessa oli ihan normaalia?

• Miksi se on niin noloa tilata aamun jälkeen maitokahvia?

• Miksi en syönyt lähestulkoon yhtään mitään vihreää tai kasviksia koko reissun aikana?

• Miksi jotkut pysyvät energisinä ja vetreinä pasta/pizza/gelato ruokavaliolla, mutta minä väsyn ja turpoan kuin mozzarellapallo uunissa.

• Miksi ostin tuliaiseksi vain tryffeliä? 

• Miksi kaikkeen ei muka voisi laittaa tryffeliä?

• Miksi eksyimme Roomassa Colosseumin vieressä olevalla isolla raunio-alueella ja nopea 15 minuutin oikaisu muuttuikin kahden tunnin hikiseksi seikkailuksi etsien uloskäyntiä jalat rakoilla.

• Miksi otin treenikamat mukaan vaikka salaa tiesin että treenaaminen tällä reissulla olisi ihan tuhoon tuomittu idea.

• Miksi minulle tuli hieman yllätyksenä, että Italia yllätti? Tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Tahtoisin koluta lisää sen upeita maisemia.

 

Tags:

 

Palataanpa hetkeksi Espanjaan. Tarkemmin katsottuna Rondaan, joka on kaupunki Espanjan Andalusiassa Málagan maakunnassa.

Olimme vuokranneet Kriseldan kanssa Malagan lentokentältä auton (joka on muuten yllättävän edullista Espanjassa) ja yksi päivä päätimme hieman ekstempore lähteä katsastamaan kauniiksi kehutun vuoristokaupungin Rondan. 

Tie Rondaan oli Marbellasta tunnin mittainen, mutkikas ja korkea. Tuntui kuin olisi pelannut jotain autopeliä, kun rattia piti käännellä niin vimmatulla vauhdilla. Tie oli toki hyvässä kunnossa, mutta ajoittain kapea ja niin korkealla, että ajoimme kuin mummot ilman silmälaseja. Paikalliset ohittelivat, mutta hei, eihän me suomalaiset nyt vuoriteihin olla kovin tottuneita. Antakee armoa.

Mutkikas tie oli kuitenkin ajamisen arvoinen. Kaupunki oli kaunis kun mikä! Sen halkaisi 120 metriä syvä El Tajo -rotko, jonka yli on rakennettu 1700-luvulla näyttävä Puente Nuevo -silta.

Kaupungissa kuhisi jonkin verran turisteja ja niin kuhistiin mekin. Vaelleltiin vain ilman päämäärää ja käytiin sillan kummallakin puolella ihastelemassa maisemia. Söimme myös ehkä pahimmassa turistiravintolassa mitä voi olla, ehkä pahimman spagettiannoksen mitä on olemassa (lasten listalta), mutta meillä oli nälkä ja mietimme, että kuinka vikaan voi mennä bolognesen kanssa. Ilmeisesti hyvinkin vikaan, mutta ei se mitään. Maisemat olivat sen arvoisia. 

 

 

Paljon muuta emme ehtineet tehdä. Pian tulikin jo pimeää, joten hyppäsimme takaisin autoon peläten, että joutuisimme ajamaan saman kiemurtelevan vuoristoreitin takaisin pilkkopimeässä.
Itseasiassa se oli vielä pimeämpi mitä odotin. Jouduin käyttämään koko matkan pitkiä valoja ja väistelemään tietä ylittäviä vuohia. 

Kun vihdoin saavuimme hotellin pihaan Kriselda oksensi. Ajotaidoillanihan ei ole osuutta asiaan, vaan kyseessä oli kiemurasta tiestä aiheutuva matkapahoinvointitila 😀

 

 

Enpä olisi täydellisempää lomaa osannut kuvitella. Neljä hyvää ystävääni ja neljä päivää Espanjan auringon alla. Iso talo vain meidän käytössä, terassilla uima-allas ja jääkaapissa kylmää roseeta.
Ei minkäänlaisia aikatauluja. En avannut läppäriäni kertaakaan koko aikana ja kameran otin vain kaksi kertaa käteen kun säädettiin sen kautta ajastimella muutama yhteiskuva. Olin niin täysin lomalla ja sen varmaan huomaa näistä puhelimeen tallennetuista kuvista.

 


♥ 1. Kuten mainitsinkin, talo on ihan mielettömän upea. Älyttömän iso ja yritimme parhaamme mukaan nauttia sen jokaisesta nurkasta.  Jos täällä olisi leikkinyt piilosta, ei olisi varmaan löytänyt yhtään ketään talon uumenista.

♥ 2.Talon sisäänkäynti hämmästytti joka kerta. Kauniin pelkistetty ja rauhoittava.

 


♥ 1. Lomalook. Kävimme yhdessä vaatekaupassa koko reissun aikana, koska olin unohtanut hatun kotiin ja kaipailin jotain päähinettä suojaamaan auringolta. Haluaisin sanoa tähän, että ostin hatun pienestä paikallisesta putiikista, mutta menin sieltä mistä aita on matalin ja ostin hatun – paikallisesta kylläkin, mutta jättiketju Zarasta.

♥ 2. Ensimmäisenä iltana löhöilimme pyjamabilehenkisesti vain sohvalla. Leffa, irttareita ja pizzat. Oli tosin hieman haastavaa löytää jokin kotiinkuljetuspalvelu ja kunnon säädön, sekä varmaan puolentoista tunnin odotuksen jälkeen saimme vihdoin pizzat syliimme, mutta ne olivat niin mauttomia, että puoliväkisin nakersimme niiden reunoja.

♥ 3. Lähikadun auringonlasku. Kaikkialla oli yllättävän hiljaista.

♥ 4. Koko kööri peiliselfien kautta.

 

♥ 1-4. Rachel’s Eco Love -kahvila. Tästä olimme saaneet paljon suosituksia, enkä yhtään ihmettele paikan suosiota. Herkullisia terveysannoksia (ja suussasulavia pannareita), tuorepuristettuja mehuja, ihanan värikäs sisustus ja kaiken kukkuraksi uima-allas jossa voi pulikoida.

 

♥ 1. Puro Beach Club. Olimme varanneet etukäteen ison loossin altaan vierestä ja vietimme täällä koko päivän vaan uiden, syöden ja löhöillen. Ihana rento ja aikuismaisempi meininki kuin muissa Beach Clubeissa. Nousi ehdottomasti uudeksi suosikiksi.

♥ 2. Tilasimme varmaan koko Bech club menun aurinkopedillemme. Sushia, tacoja, ranskalaisia, kevätrullia.. 😂

♥ 3. Ja kaksi mojitokannua. Valitettavasti niistä ei ole kuvia, joten leikkiköön vihermehu nyt hetken mojitoa.

♥ 4. Emme käyneet kertaakaan ulkona. Tai yritimme kyllä. Hengailimme hetken Mosh -ravintolassa, kunnes tulimme siihen tulokseen, että miksi kököttää täpötäydessä meluisassa tilassa juoden ylihintaisia juomia, kun meillä on paljon hauskempaa talolla.
Tässä kuvassa olin vielä ihan energisenä lähtövalmiina.

 

♥ 1. Kisakatsomo terassilla. Meidän maalihuudot sai varmasti aikaan pientä ihmetystä naapurustossa.

♥ 2. Muistin toki, että poikaystäväni on myös olemassa ja facetime-keskusteluitamme hauskuutti erilaiset filtterit, joiden olemassaolosta en todellakaan tiennyt ennen tätä puhelua.

♥ 3. Reissun toinen hauskuuttaja – ja varmaan somessa kyllästymiseen asti nyt pyörinyt Snapchatin miesfiltteri. Kuinka aidon näköinen tämä voi olla?

♥ 4. Viimeinen auringonlasku ja meidän porukan täydellinen emäntä Nora.

 

♥ 1. Kun pelasimme ”arvaa mikä GIF -peliä”. Ei tässä ollut mitään järkeä, mutta nauroimme pissat bikineissä niin paljon, että lopulta kikatimme vain kippurassa lattialla. Tilannekomiikkaa, jota nyt ei ehkä ihan tällä yhdellä kuvalla saa taltioitua, mutta ehkä seuraava kuva kertoo enemmän

♥ 2. Eli tämä.

♥ 3. Keksimme myös lukuisia muita typeriä pelejä, kuten ”jooga-asento” -peli ja ”esitä pantomiimina tuntemaamme henkilöä” -peli. Jälkimmäinen oli suosikkimme ja pelasimme sitä niin kauan, ettemme keksineet enää ketään ketä esittää. Kunnon aivot narikkaan menoa, mutta juuri sellaista parasta naurun täytteistä rentoutumista.

♥ 4. Loma huipentui Marbella-gaalaan. Leikkimieliseen juhlaan, jossa jaoimme leikkimielisiä palkintoja. Kuvassa pääpalkinnon voittaja nauttii kruunustaan auringonlaskussa.

Toisin sanoen, me emme käyneet museoissa, me leikimme ala-aste pelejä terassilla 😂