Älkää antako otsikon hämätä, se että en pääse nyt istumaan ravintolaan, ei haittaa minua yhtään. Se vain yllätti, että miten ihmeessä tätä kummallista ajanjaksoa on jatkunut näin kauan. Että ollaan ihan samassa pisteessä kuin vuosi sitten syntymäpäivänä.
Selailemassa takeaway valikoimaa ja tekstailemassa ystäville kiitoksia etähaleista. 

Kahdet synttärit sinne tänne. Eniten mielen päällä on nyt epävarmuus vähän kaikesta. Koko maailmantilanne huolettaa ja omassa kuplassa erityisesti häät ja Flea. Ei ole helppoa aikaa yrittää pitää kivijalkaliikettä pystyssä ja järjestää häitä. Se on itse asiassa niin koomista, että jopa naurattaa. Ei voi oikein muutakaan kun vain mennä päivä kerrallaan. Samassa veneessä ollaan kaikki, eikä nyt ole kyse omista epäonnistumista – se tieto on yllättävän lohduttava. 

Olen samaan aikaan todella loppu, mutta myös energinen ja innoissani. Oudon ristiriitainen olotila.

 

 

Tänään meillä on siis ohjelmassa take away illallista ja pullo hyvää punaviiniä.
Juhlapäivän kunniaksi korkkaamme ehkä myös Smart10 uuden kysymyskorttipaketin! 

Jos oikein hyvin käy, saan myös taivuteltua syntymäpäivääni hyväksikäyttäen mieheni hyväksymään hankinnan uudesta ruokapöydästä. Olen haaveillut jo muutaman vuoden uudesta ruokailuryhmästä (samperi ne kivoimmat ovat kallita), mutta nyt kun viettää kotona niin paljon aikaa, on kaikki viihtyvyyttä edistävä mielestäni sen arvoista, eikö?

 

Ihanaa pääsisäisviikonloppua ♡

Dress: ByMalina

 

Tags:

 

Olen ollut todella allapäin viimeiset pari päivää.

Heräillyt liian usein öisin ja valvonut aamuun asti.

Tehnyt liikaa töitä.

—————————————

PMS-oireet onneksi kestävät vain muutaman päivän ja hitsi miten sen jälkeen kaikki tuntuukin taas kivalta.

Olen lukenut/opiskellut unettomina öinä erilaisia mielenkiintoisia asioita. Viimeksi luin viisi tuntia artikkeleita tekstiileistä ja kierrätyksestä.

Töitä en ota enää itsestäänselvyytänä ja toimin Muutenkin parhaiten kiireen alla.

 

 

Koira kakkasi ja pissasi yöllä matolle.

Kävin taas sovittamassa häämekkoa, enkä vieläkään löytänyt sopivaa.

En ole saanut aikaiseksi hankkia salikorttia.

————————————

Matto pitäisi muutenkin viedä jo pesulaan.

Sovittaminen on hauskaa.

Varasin pitkästä aikaa pilatestunnin Bay Helsinkiin. 

 

 

Löin varpaani ja geelikynsi lohkesi.

Puhelimeni linssissä on halkeama.

Pyykkivuori on valtava, eikä minulla kohta ole enää pikkareita.


—————————————-

 

Täydellinen syy varata aika jalkahoitoon.

Rikkinäinen linssi luo kuviin hienon lens flare -tehosteen ilman aurinkoa 😀

Monta hyvää podcast jaksoa jonossa joita voi kuunnella pestessä pyykkiä.

 

 

P.s Kiitokset Saralle postausinspiksestä 🙂

Takki – Reserved
Mekko – Reserved
Neule – Zara
Laukku – Celine
Saappaat – &Other Stories

Kuvat: Hanna Väyrynen 

 

 

Kello on kaksi sunnuntaina. Istun laiturinnokassa kirjan ja kahden litran hernepussin kanssa. Olen lainannut mökiltä löytynyttä paksua aurinkorasvaa ja maistan sen sormissani kaapiessani herneitä palosta. Tämä ärsyttää minua, ovathan herneet vasta toisia kesän hyviä herneitä. Isoja ja makeita. Havahdun nopeasti omiin ajatuksiini ja irvistän typeryydelleni. Onko oikeasti niin, että sillä hetkellä tämä tuntuu olevan tuon sunnuntaipäiväni ainut ongelma. Se että herneissä maistuu aurinkorasva?
Vaihdan tekniikkaa ja alan syödä herneitä suoraan hampailla. Samalla tajuan, että olen kai vihdoin saavuttanut sen lomatilan mitä olen havitellut viikkotolkulla. On niin rentoutunut olo, että ei oikein osaa ajatella mitään oikeita ongelmia. 

 

 

Pitkä kesälomani alkaa lähestyä loppuaan. Tällä hetkellä istun toimistolla. Kaksi palaveria takana ja iso kirjanpito-mörkö odottaa pöydällä pelottavana kuittikasana.
Kesä on ollut oli ihana. Erilainen mitä luulin sen olevan – luulin sen olevan täynnä loikoilua ja rentoutumista, mutta kuten yllämainituista sanoista voi huomata, pääni tuntui pääsevän lomalle vasta viime viikonloppuna. Onhan tässä sittenkin ollut kaikenlaista. 

Huomaan ajattelevani, että onneksi kesää on vielä jäljellä. Haluan käydä ulkoilmaelokuvissa, haluan ratsastaa maastossa, pyöräillä Porvooseen ja tanssia ehkä yhden extempore -illan ystävieni kanssa terassilla. Haluan vielä pitää aurinkorasvaisin kynsin ja herneeltä maistuvin hampain kiinni kesälomastani, vaikka oikeasti pitäisi olla kiitollinen siitä kaikesta lomailusta mitä olen saanut jo kokea. Olenko hemmotellut itseni oikeasti luulemaan, että joka kesä pitäisi olla oikeutettu tekemään ihan kaikkea?

 

Tags: