• Viime viikosta meni suurin osa toimistolla. Otin aikaa, että minulla kestää kävellä kotiovelta toimisto-ovelle tasan kaksi ja puoli minuuttia. Ei ihme, että tulee käytyä. (Istun nytkin täällä, vaikka kello on jo yli seitsemän illalla).
• Toimistomme on myös täytetty erilaisilla hihhulitavaroilla. Löytyy kristallia, intuitiokortteja ja Kriseldan yrttisavuvälineet, joilla ilmeisesti puhdistettiin toimisto huonoista energioista.

 

• Keväiset kadut. Voiko olla parempaa fiilistä kuin kävellä puhtailla kaduilla auringon lämmittäessä pitkästä aikaa poskia?
• Annikan innoittaman Curly Girl -metodi testissä. Tuntuu samalla sekä helpottavalta, että hankalalta. Luonnonkiharat näyttävät minusta helposti suttuisilta, mutta toisaalta tuntuu ihanalta antaa niiden vain olla luonnollisina.

 

• Ehkä elämäni ensimmäinen leo-kuosinen vaatekappale. Kesti hyvin kauan tottua tähän printtiin. Se näytti kivalta (hillityissä määrin) muiden päällä, mutta heti kun itse puin, niin tuntui kun olisin karannut viidakosta.

 

• Isabella Löwengripin paneelikeskustelua Andiata -liikkeessä kuuntelemassa. Isabellan mukaan hänen somemenestyksensä salsiuus on inspiroida ja olla samaistuttava – mutta ei koskaan samaan aikaan.
En osaa päättää mitä mieltä olen tästä Ruotsin kohutusta bloggaaja-yrittäjästä, jolla on takanaan aikamoinen menestystarina (ja Isabellahan on vasta 28!). Isabellalla oli todella hyviä pointteja ja arvostan hänen uraansa, mutta samalla särähti korvaan esim. Lentely yksityiskoneella.

 

• Tämän hetken suosikki luomiväripaletti. Nakedin uusimmassa reloaded paletissa on kaikki sävyt sellaisia mitä voisin luomiini suhia. Erittäin pitkäkestoinen ja runsaspigmenttinen paletti 👌🏻
• Olen viimeksi ottanut uusia lävistyksiä joskus teininä, mutta yhtäkkiä sain päähäni, että haluan kolmannen korvannipukkaan ja yhden vielä ylös korvarustoon. Tekijä oli Amsterdamista tullut vieraileva lävistäjä ja hän sitten innostui niin kovasti ”harvinaisen tasaisesta ”korvarustostani, että ehdotti flat (vai outer conch?) nimistä lävistystä perinteisemmän helix- lävistyksen sijaan. Eli koru on enemmän korvan sisällä.
Tykkään tästä 🙂

 

• Meillä oli sunnuntaipäivänä minikoiria hoidossa ja koti tuntui yhtäkkiä niin kotoisalta! Tassujen kipitysääni pitkin lankkulattioita ja päikkäreille nukahtaminen molemmat koirat kainalossa.
Koirakuume on kova, mutta emme millään osaa päättää edes rotua – vaiko sitä, että otettaisiinko rescue / kodinvaihtajakoira.

 


• Mattoja, mattoja mattoja. Koko viikonloppu meni mattokaupoilla ja tuntuu, että olen nähnyt kolmen päivän aikana tuhansia erilaisia mattoja. Meille oli selvää, että haluttiin iso käsinsolmittu klassinen matto, mutta nämä ovat tietty hintavia ja tuntui ettei mistään löytynyt sitä oikeaa kokoa juuri oikeassa sävyssä. Parastahan oli kun lähikadun mattomyyjä raahasi meille erilaisia mattoja testiin, niin saatiin paremmin ideaa mikä sopii juuri meidän olkkarin väreihin.
Musta tuntuu, että oikea matto alkaa nyt vihdoin hahmottua 🙂

 

Tags:

 

Kun saavuin Etelä-Afrikkaan, odotti minua alakerran vierashuoneessa kukkakimppu ja kortti jossa luki ”Mummy told me you are super cool, so please will you be my Godmother?”

Melkein purskahdin itkuun ja päätin sillä sekunnilla, että minusta tosiaan tulee coolein ja paras täti koskaan. Luultavasti hemmottelen pikku Leonin pilalle, mutta onhan meillä n. 14500 kilometriä välimatkaa, joten aina kun nähdään niin saahan sitä vähän hemmotella. 

Vitsailimme Leonin kummisedän kanssa leikkimielisesti kummasta tulee parempi kummi. Hänellä saattaa olla kotikenttäetu ja oma surffikauppa (samperi), mutta meillä on yhteinen salakieli Suomi. Oletan, tämän automaattisesti yhdistävän meitä maagisella tavalla. Lisäksi pääsen näyttämään pojalle kaikkia hurjan eksoottisia Suomijuttuja kuten muumimaailman, Lapin porot, avantouinnit, revontulet (joita en ole itsekään koskaan nähnyt) ja laskettelun! Okei, sen omat vanhemmat osaa sen paljon paremmin ja on Leonin kanssa rinteessä ennen kun saan edes suksi sanottua.
Sitten on tietty vielä Suomen metsät, mökit, järvet, yöttömät yöt ja korvapuustit. Lisäisin tähän vielä saunan, mutta sehän niillä on jo kotona Afrikassa. (Siis oikeasti suomalainen sauna terassille rakennettuna.. niin ja uima-allas).
Samperi, pitää rakentaa omalle takapihalle joku Visulahti, puuhamaa ja Waasalandia, että pärjään tässä kisassa.

Ehkä keskityn vain olemaan hauska, välittävä ja rento kummi. Sen osaan!

 

 

Innostuin Afrikassa myös vauvakuvaamisesta. Ideoita olisi ollut jos jonkinlaista, mutta toteutus olikin hieman haastavampaa – Leonia kun ymmärrettävästi olisi kiinnostanut enemmän olla rintaruokinnassa kuin vauvamallina. 

Ei se mitään Leon, meillä on vielä koko loppuelämä aikaa.
Terveisin, Täti Toivola.

 

 

Siis miten hemmetissä tämä on mahdollista – mumisen varmaan sadatta kertaa ääneen samalla kun sormet sauhuten kirjoitan hotellille sähköpostia. Ensimmäinen meili oli ystävällinen, toinen hiukan aneleva. Kolmas viesti muutti muotoaan epätoivoiseksi ja tämän jälkeen lähetän vielä viimeisen pettyneen, miltei uhkailevan viestin.
Tunnen itseni epätoivoiseksi (ja epätasapainoiseksi) häiriköksi.

 

Kelataan 24h taaksepäin..

Löysin aavikkohotelliimme Agodalta upean tarjouksen. Viimeinen huone kaksi yötä -50% Ei peruutusmahdollisuutta, mutta reissu olisi jo parin päivän päästä – mitä tässä tarvitsisi enää peruutella. Klikkailen hotellin itselleni, mutta en koskaan saanut varausvahvistusta.  Sen sijaan saan seuraavana päivänä viestin, että hotelli ei voinut hyväksyä varaustani. Outoa, ehkä hotelli oli ylibuukattu? Nopealla tsekkauksella huomasin, ettei halvinta huonetta ollut enää jäljellä. Tarjolla oli vain kalliimpia telttavilloja. Olin kuitenkin jo visualisoinut itseni aavikkomaisemiin, joten päädyin kompromissiin. Otan kalliimman huoneen, mutta vain yhdeksi yöksi. Tällä kertaa Bookingin tarjouksen kautta.

Koen tarpeelliseksi mainita, että tein tätä varausta klo 04.30 aamuyöstä kännykälläni peiton alla koska olin taas herännyt ennen kukonlaulua.
Kännykkä muisti korttitietoni ulkoa, mutta cvc-numeron muistaminen tuotti ongelmia. Olin liian laiska nousemaan peiton alta joten kokeilin heittää koodia ulkomuistista. Jep, sama kortti on ollut minulla monta vuotta, mutta en vieläkään muista sen kolmenumeroista turvakoodia..
Tein varauksen loppuun, mutta epäilin sen verran tuota koodia, että lopulta nousin ja hain luottokorttini tajutakseni numerojärjestyksen menneen väärin.
Okei, eli tämä maksu ei siis tule menemään läpi, joten ei muuta kuin klikkailemaan sama huone uudestaan itselleni oikealla cvc-koodilla. 

Varausvahvistus kilahti sähköpostiin ja minä huokaisin helpotuksesta. 

Myöhemmin samana päivänä meilaan hotellille ja kysyn onko aikainen check-in mahdollista. Saan vastauksen, että kumpaan huoneista?
Miten niin kumpaan? Minulla on vain yksi huone. Päätän soittaa respaan koska he eivät olleet mitenkään erityisen nopeita sähköpostien kanssa. Kun kysyn puhelimessa tuplabookkauksesta saan vastauksen, että nimelläni on siellä itseasiassa kolme huonetta. Kaikki varattu ja maksettu samalta kortilta.

 

 

Hämmennys.
Miten hemmetissä olen onnistunut varaamaan samaan hotelliin, samaksi yöksi nyt kolme eri huonetta. Ei yhtä, eikä kahta, vaan samperi kolme. KOLME!
Minulla oli ilmeisesti edelleen ihan ensimmäinen Agodavarauskin buukattuna.

Naurahdan ja selitän tilanteen respaneidille. En ole saanut kahdesta varausvahvistusta, enkä mitenkään tiennyt maksujen menneen läpi. Voiko kaksi huonetta perua?
Ei voi. Peruutus pitää tehdä vähintään kolme päivää ennen ja minä olisin sisäänkirjaurtumassa hotelliin jo huomenna. Hän ei kuulemma voi tehdä asialle mitään.

Pieni paniikki.
Lasken nopeasti päässäni, että tämä samperin yksi yö on maksanut minulle triplabuukkauksen takia nyt siis yli 800 euroa.

Tästä alkaa hitonmoinen soitto/meilirumba. Soitan ja meilaan Agodalle, Bookingiin, luottokunnalle, kaikkialle vain saadakseni saman vastauksen jokaiselta. Koska peruutus ei ole enää mahdollista, ainut kuka voi palauttaa rahat minulle on itse hotelli, mutta heillä ei ole siihen mitään velvoitetta. Periaatteessa palauttavat jos ovat kivoja. Eivät palauta jos eivät halua. 

Kolmeen ensimmäiseen meiliini hotelli kirjoittaa ystävällisesti takaisin, etteivät aio palauttaa rahojani. Puhuin nyt hotellin johdon kanssa ja vaikka kuinka selitän ja yritän ehdottaa kompromisseja on vastaus aina sama. Liian myöhäistä peruutella. Mietin päässäni tilannetta jossa astelen sisään respaan – saanko käteeni kolme eri avainta? Valitsenko kolmesta eri huoneesta vai vuorottelenko kaikissa? Tuntui niin naurettavalta ja tyhmältä. Hakkaan päätäni seinään kun en ollut tarkistanut varauksia kunnolla ja näppäillyt luottokorttitietoja väsyneenä peiton alta.
Olo oli erittäin urpo ja lähtöfiilis ankea.

 

 

Ja sitten meiliini kilahtaa se viesti.
Hotellin manageri sanoo lukeneensa uudestaan läpi koko viestiketjun ja kertoo palauttavansa rahat takaisin ja toivottaa minut tervetulleeksi hotelliinsa.
Nauran helpotuksesta varmaan viisi minuuttia.

Kun seuraavana päivänä saavun hotelliin nauretaan vielä sekoilulleni yhdessä respaneidin kanssa. Eivät varmaan ihan joka päivä nää vastaavaa varaussotkua.

 

 

Mitä tästä opinkaan. Tuplatsekkaa, ennen kuin tuplabuukkaat.

 

 

Mekko – Mango
Kengät – Hermes
Korut – Mango
Laukku – & Other Stories
Aurinkolasit – Gucci
Kuvat: Mona Salminen