NÄMÄ JÄTIN VIIME VUONNA KERTOMATTA (4x paljastuksia) 01 tammi 2018

Kop kop.. Onko siellä joillain uv-juhlijoilla väsymystä edellisillan juhlista? Täällä mökillä ei skoolattu kuin muutama malja, mutta näissä seesteisissä maisemissa on ollut sitäkin enemmän aikaa miettiä niitä omia kommelluksia viime vuodelta. Ehkä nämä tarinat helpottavat jonkun oloa 😀

Bollywood tanssijana Ibizan houseklubilla
Olimme kuvaamassa mainosmateriaalia Ibizalla. Ohjelmaamme kuului Amnesian päättäjäisbileet (en valita) ja saimme vielä juhlia näitä ehkä koko klubin parhaimmassa pöydässä itse dj:n yläpuolella. Seurueessamme oli eri maista vaikuttajia ja markkinointitiimiä. Kaikki olivat oikein riemukkaalla juhlatuulella, mukaan lukien hauska Intialainen keski-ikäinen pukumies joka vastasi Lontoon puolen markkinoinnista. Jostain kumman syystä me kaksi sitten innostuimme tanssimaan näyttävästi Bollywood-koreografioita. Etteikö tämä näyttänyt jo muutenkin tarpeeksi oudolta housemusiikin bileissä, niin pitihän meidän koittaa vielä tanssia bollywoodia nopeutettuna housen tahdissa. Olimme varmasti upea näky kun sätkimme täysin omaa eriskummallista Intialaista tanssia siellä kaikkien nähtävillä Dj-kopin yläpuolella.

Ihan salakuljettajan leima otsassa turvatarkastuksessa
Eteleä-Afrikasta kotiinpaluumatkalla olin ostanut flunssaani Kapkaupungin lentokentältä koneeseen särkylääkkeitä ja nenäsumutetta. En tietenkään muistanut pakata sumutetta minigrip-pussiin, joten vaihtaessamme konetta Dohassa otettiin minut sivuun turvatarkastuksessa.
Turvatarkastajat mutisivat ensin nesteestä ja sitten jostain pillereistä – vasta tässä vaiheessa tajusin nenäsumutteen ja laukunpohjalla lojuvan irrallisen pahoinvointilääkkeen (mikä oli ilmeisesti tipahtanut laukkuuni kun sairastin Afrikassa ruokamyrkytystä).
Yritin toki selittää etten kanna mukana mitään laitonta, mutta tarkastajat eivät olleet kovin juttutuulella. Tavarani olivat aivan levällään tarkistuspöydällä ja niiden parissa hääri varmaan viisi ihmistä. Yksi tyyppi tutkaili kirjaani sivu kerrallaan, toinen repi puhelimestani kuoria irti – ja rikkoi ne! Kolmas teki pyyhkäisytestejä, neljäs tutki elektroniikkaani ja viides kaiveli meikkipussiani ja yritti pähkäillä miten avata kaikkia niitä purnukoita.
Teki mieli auttaa avaamaan Diorin kompleön puuterirasian sutikoteloa, mutta naispuolinen tarkastaja vei minut yllättäen takahuoneeseen.

Takahuoneessa piti ensin avata nuttura ja pöyhiä hiuksia, sitten ottaa kengät pois ja lopulta ”ravistella rintsikoita”. Kun mitään ylimääräistä ei tippunut tämän tuloksena pyysi naispuolinen poliisi lopulta riisumaan rintaliivit kokonaan. Tässä kohtaa toinen mukana olevista naisista peitti silmänsä käsillä ja kiljaisi ”oh I can’t look!”. Minua vähän nauratti.
Seuraavaksi pyydettiin ottamaan housut pois ja kyykkäämään. Pikkareissa, yksi sukka jalassa. Rintsikat olin saanut laittaa takaisin. Kyykyyn ylös alas ja uudestaan.

Tilannetta ei ehkä auttanut se, että sen hullunkurisuus alkoi tässä vaiheessa naurattaa minua jo aikalailla. Teki mieli selittää naiselle, että jos minulla olisi jotain ”siellä sisällä” niin ei ne kyllä siitä kyykkäämisestä ulos pikkareiden läpi tupsahda. Vai tippuuko teiltä tamppooni jumppatunnilla? Näin ainakin itse asian järkäilin, mutta yritin olla vain pokkana ja jatkoin kyykkäilyä.

Tavarat läpikotaisin pengottuina ja reidet melkein kipeinä tästä turvatakastus-kyykkytunnista sain lopulta pakata kamani ja juosta täysiä koko kentän halki jatkolennolleni minne ehdin ihan viime sekunneilla.

Epäselväksi jäi mitä minulta etittiin, mutta se on varma, että nenäsumute on visusti minigrip-pussissa seuraavalla Dohan lentokenttävierailulla.

Juhlien jälkeen kuvauksissa
Aikataulukämmin ja sekoilevan meilin takia sain tietää eräiden kuvauksien muuttuneesta aikataulusta vasta myöhään kuvausaamua edeltävänä iltana. Juuri sinä iltana kun juhlimme kolmen ystäväni yhteisynttäreitä (mitkä olivat alkaneet jo päivällä). Saadessani viestin aikataulumuutoksista oli jo hieman myöhäistä drinkkien suhteen jarrutella. Kertoessani tilanteen sain vain naurvien emojien kera viestin takaisin että ei mitään hätää, krapulaiset mallit ovat kuulemma studiolla täysin arkipäivää (ok :D)
Tietenkin ajattelin etten edes kuulu heihin koska en yleensä kärsi kovista krapuloista, mutta totta kai juuri seuraavana aamuna olo oli aika kamala. 5 tuntia ja 9 eri asuvaihdoista studiovaloissa tuntui lievästi sanottuna mielenkiintoiselta. Varsinkin siinä vaiheessa kun jumituin pukukopissa valkoiseen kuvausmekkoon, niin että pää oli mekon sisällä, mutta kädet sojottivat ilmaan jostain mekon väärin päin käännetyn jättihelman uumenista.
Siinä kylmähikipaniikissa oksennus ei ollut kaukana kurkusta ja mietin, että jos nyt oksennan sekä itseni että tämän lainamekon päälle täällä pukukopissa niin en kehtaa enää ikinä tehdä töitä koko lafkan kanssa.
Onneksi en oksetanut, pääsin mekosta ulos ja kuvauksetkin sujuivat lopulta ihan mutkitta. Kotona illalla olo oli kuitenkin niin kamala, että varmasti koskaan unohda tuota kuvausaamua ja opinpahan ainakin sen ettei enää koskaan kuvauksia ja juhlia edes samalla kalenteriviikolla!

Ei millään säästölinjalla
Ostimme perheen kesken lentoja ja äitini hieman yli-innokkaana halusi ostaa lennot mahdollisimman ajoissa. Ettei vain hinta nouse!
Nooooh, ostamamme lähemmäs 900 euron lennot olivatkin sitten oikein mukavasti heti seuraavana päivänä 340euron alennuksessa. AUTS!!!! Kiitti äiti, onneksi oltiin ajoissa 😀

IHANAA VUOTTA 2018

Toivotaan, että se on meille kaikille täynnä seikkailuja 🙂