Ruttopuisto. Olen joskus kuullut urbaanilegendan, että puiston hautausmaa on paljon laajempi, mitä siitä on jätetty jäljelle ja että osan haudoista päälle on rakennettu taloja. Näissä taloissa tietty kummittelee paljon. Erityisesti Bulevardin vanhassa apteekissa! Siellä on nähty kummituksia.
Mummini asuu tuon apteekin vieressä ja aina kun käyn siellä olen ihan ”kummitus valppaana”!
Ghostbuster Toivola.

Ehkä muutaman viinilasin jälkeen lupauduin eräs päivä Mertille malliksi Specsaversin desig-iltaan, Mertin suunnittelemat aurinkolasit päässä. Silloinhan se tuntui loistavalta idealta, mutta pakko myöntää että itse paikan päällä vähän jännitti. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja oli tosi kiva olla mukana! En ehkä ole seuraava huippumalli, mutta Mert on onneksi uskomattoman lahjakas, eikä voi muuta kuin nostaa hattua kaikille hänen luomuksilleen 🙂

 

Aina kun saan uuden luomiväripaletin, on kaikkia värejä pako testata kerralla ja sen ensimmäisen päivän luomeni ovatkin.. koristeelliset!
Rakastan tätä YSL:n 10 nuden sävyn palettia.

 

Salilla ’testaamassa’ uusia urheiluvetimiä, eli venyttelemässä ja tuijottelemassa seinään.
Viimeksi kun testasin uusia juoksukenkiäni Etelä-Afrikassa astuin vahingossa kuolleen rotan päälle ja voitte vain kuvitella minkälainen kohtaus siitä syntyi!
Lenkkeilimme tuolloin porukalla keskustaan tien reunaa pitkin, kun yhtäkkiä tunsin jonkun poksahtavan jalkani alla. Oletin sen olevan vain mätä puunoksa, mutta kun kuulin muun porukan reaktiot takanani tajusin sekunnissa mitä oli tapahtunut ja sain sellaisen slaagin että teki mieli juosta suoraan vain auton alle.

Rotta oli kuulemma todella iso – kenkäni kokoinen! Täynnä matoja, mätä, turvonnut ja se jäi raahautumaan kengänpohjaani minun hyppiessä ja kiljuessa pitkin autotietä. Pari ohikulkijaa ja muutama autokin pysähtyi siinä katsomaan, että mikä tuota tyttöä vaivaa. Näytin varmaan siltä kuin kokonainen mehiläisparvi olisi hyökännyt kimppuuni rottien hautausmaalla, mutta en oikeasti voi sietään yhtään minkään elävän tai kuolleen olennot päälle astumista. Oli se sitten tyhjä etanan kuori tai kuollut mato, niin apua! Voitte vaan kuvitella miltä kokonainen rotta tuntui!

En saanut tuota rottaa pois mielestäni (enkä kengästäni) pitkään aikaan ja ajatus siitä kammoaa minua vieläkin! Rottaparka.

Meksikolainen kanakeitto. Pyysin Kiran meille syömään tätä ja viettämään rentoa löhöilyiltaa, mutta minne ilta päättyikään? Jonnekin ihan muualle kuin kotisohvalle telkkarin eteen. Joskus extempore ulkoilut ovat niitä hauskimpia, silloin eksyy aina kummallisiin seikkailuihin.

Soup & Juice. Uusi kahvila Bulevardilla ja tämän MehuMartan oli pakko käydä se heti testaamassa. Tällaista Helsinki tarvitsee enemmän, helppoja mukaan otettavia annoksia ja ihanan raikkaita mehuja!
Harmi vain, että salaatti ja leipä jättivät minut hieman kylmäksi. Ehkä valitsin vain väärät täytteet ja kastikkeet?

 

Välillä on aikoja kun leikin puutarhatonttua ja koristelen kotini kaikenmaailman kukilla ja puskilla. Kyllästyn lopulta kun ne aikanaan kuolevat ja kuolevat kukat on mielestäni surullisia. Miksi en voisi ostaa vaikka kerran viikossa kukkia, niin että olisi aina uusia tuoreita tilalla?

 

Eilen ja tänään on vietetty ja tullaan viettämään melko tiiviisti aikaa kameran edessä. Liikkuvaa kuvaa ja tavallista kuvaa, meikkiä, luonnonvaloa, hiuslakkaa ja salamavaloja.

Tuntuu edelleenkin oudolta löytää itsensä tämän kaiken edestä nyt. Voitte nimittäin olla varmoja, että silloin ennen kun joku kaivoi taskustaan sen keltaisen kertakäyttökameran heppaleirillä, niin tämä tyttö piiloutui kuvailun ajaksi hiustensa taakse, suuntasi katseensa lantaisiin ratsastussaappaisiin, tai mikä parempaa – juoksi vain suoraan pois paikalta.

 

Silloin ennen oikein mikään kuva ei koskaan onnistunut. Tuskin kenelläkään muullakaan oli koko filmirulla täynnä pelkkää editorial matskua, mutta minulle jäi kai jonkinlaiset traumat siitä(kin), miten yhdessäkään niissä filmirullassa – mikä vaivalla käytiin vielä kehittämässä valokuvausliikkeessä – ei koskaan ollut tällä tytöllä kuvissa edes silmät auki.

 

Nykypäivänä kuvia voi ottaa satoja. Ihan vain naps naps. Rulla ei kulu, kuvat voi katsoa heti ja poistaa. Ottaa uusia. Lisätä päälle vielä kasa filttereitä. Käsitellä Photoshopilla. Selfie-kansa tietää kasvojensa paremman puolen ja kaikki oikeat kuvakulmat.
Kuvat onnistuu ja silmät kiinni –kuvat eivät koskaan edes näe päivänvaloa.


Mutta silti
. Silti se kenkiään tuijotteleva heppatyttö tulee välillä studiokuvauksissa esiin ja miettii että apua, toivottavasti niistä onnistuisi nyt edes se yksi kuva 😀

 

Ja sen yhden onnistuneen kuvan (tai ehkä useammankin näette myöhemmin):) Ihanaa saada uutta matskua, uusia tyyppejä ja uusia juttuja tänne MyCosmoon. Pysykää kuulolla!

En ole koskaan ollut kummoinen nukahtelija. Iltaisin aina viivyttelen sänkyyn kömpimistä, koska tiedän että sinne mennään aina vain laskemaan lampaita ja päiväunet nyt ainakin ovat ihan tuhoon tuomittuja. Ei vain huvita nukkua, vaikka kuinka väsyttäisi, mutta mites lomalla?

Olen ihan Bedtime –Halinallena. Olen mennyt täällä nyt kolmena päivänä peräkkäin nukkumaan ennen kymmentä ja herännyt kahdentoista tunnin päästä, minkä jälkeen nukkunut vielä kasan päiväuniakin.
Toissapäivänä nukahdin aurinkoon vahingossa ja heräsin niin kummallisten rusketusrajojen kanssa, että näytin ihan vinksahtaneelta karttapallolta. Läikkyjä siellä täällä, varsinkin rintakehä näyttää vieläkin ihan joltain merikartalta.

Unihiekkanahan täällä voi toimia monikin asia; aurinko, paljon tekemistä, uusia asioita, ihmisiä, tupla määrä ruokaa ja vaikka mitä, mutta ehkä myös ihan vain se että olen lomalla. En vietä koko päivääni koneella, blogissa, sähköpostien uumenissa, muissa töissä ja juosten tapaamisissa, joten aivot ovat kai ihan rentona perunamuusina. Valmiina sammuttamaan lampun heti kun vain oikea hetki koittaa. Ihanaa.

 

 

Eilen käytiin Hout Bayssa toisilla ruokamarkkinoilla ja pysähdyttiin matkan varrella tässä aina yhtä kauniissa Chapman’s Peakin maisemakohdassa. En koskaan saa tarpeekseni näistä kiemurtelevista vuoristoteistä ja maisemista ♡