MELKEIN JÄÄTIIN RANNALLE RUIKUTTAMAAN 30 joulu 2017

Paljettimekko jäi nyt henkarille odottelemaan muita juhlia, nimittäin me päätimme poikaystävän kanssa karata mökille viettämään kahdestaan rauhallisempaa uutta vuotta.
(Mekoksi olisin muuten valinnut nro 1. Kiitos teille hurjasti avusta sen valinnassa. Harmi ettei ihan vielä päässyt käyttöön, mutta eiköhän tässä tule vielä tilaisuuksia 🙂

Instagram storiesia seuraavat tietävätkin jo, ettei mökkimatka mennyt ihan niin kuin oli alunperin suunnitelmissa.
Järvimökille pääsy kun edellyttää järven ylittämistä ja jostain ihmeen syystä olimme siinä uskossa, ettei se olisi vielä jäässä.
No olihan se. Osittain ainakin. Juuri sillä tavalla, ettei järvessä millään keinolla pystynyt soutuveneellä soudella ja iltakin oli ehtinyt jo täysin pimentyä, joten emme olisi nähneet voisiko jään yli turvallisesti kävellä.
Siinä me sitten seistiin kirjaimellisesti tumput suorina jäätyneen järven rannalla kauppakassit ja mökkikamat tumppujen jatkeina tuijotellen mökkiä järven toisella puolella ja miettien mitä kummallisimpia järven ylitysvaihtoehtoja 😀

Kumivene mitä vedettäisiin jään pinnalla ja mihin voisi kätevästi hypätä jos jää alkaisi rakoilla, olisi tietysti ollut loistava vaihtoehto (jos kumivene olisi edes ollut saatavilla), mutta ehkä järkevin idea tuli poikaystävältäni joka keksi kokeilla josko heidän perheensä toinen mökki olisi vapaana. No olihan se. Ainut vain, että se oli Rukalla. Se tarkottaisi kahdeksaa tuntia pimeässä lumisateessa ajoa, mikähän meidän mielestä kuulosti vain kivalta seikkailulta, joten ei muuta kuin kassit takaisin autoon ja kohti Kuusamoa!

Ajaessamme yritimme samalla säätää mökkiavaimia. Luulimme että ne saadaan paikanpäältä, mutta se ei ollutkaan mahdollista. Tässä vaiheessa olimme ajaneet jo neljä tuntia ja meininki alkoi näyttää jo niin surkuhupaisalta. Joudummeko kääntymään takaisin tältäkin matkalta?

Onnekksi Kuopiosta löytyi lopulta mökkiavaimet ja pienen koukun kautta nekin oliva nyt tiukasti hallussa.
Saavuimme kohteeseen rättiväsyneinä kolmelta yöllä, mutta seuraavana aamuna kun heräsin näihin maisemiin tiesin, että se oli täysin sen arvoista.

Täällä on niin maagisen kaunista. Milloin viimeksi olen edes nähnyt näin paljon lunta?

Taivaalta sataa jättihiutaleita, mistään ei kuulu äänen pihahdustakaan, kaikki on kauttaaltaan lumen peitossa, elohopeakin on mittarissa lempeästi -1 paikkeilla ja minä olen onneni kukkuloilla. Joku saa tulla kaivamaan minut tuolta hangesta, nimittäin voisin olla täällä päiväkausia <3

P.s KIITOS ihan mielettömästi edellisen postauksen kommenteista. Luin niitä hymyssä suin ajomatkalla ja kirjailin ylös teidän postaustoiveita. Olette ihan mahtavia ja arvostan niin paljon teidän palautetta 🙂