Kaupallinen yhteistyö: Henkivakuutusyhtiö Kaleva

 

Perheessämme kuolema ei ole tabu. Se on ollut läsnä sen verran useasti, että siihen alkaa jopa oudolla tavalla tottua. Pukeudutaan mustaan, lasketaan kukkia haudalle. Juodaan kahvit hiljaisissa tunnelmissa. Vastaanotetaan ja annetaan suruvalittelut. Hyväksytään se, että toinen ei ole enää istu joulupöydässä, tai vastapäätä kahvilla.
Opin jo melko nuorena, että elämä on haurasta. Opin myös sen, että kuoleminen on kallista. Tiesittekö, että keksimäärin Suomessa käytetään hautajaisiin 3000-4000 euroa?
Tämän lisäksi kuolleelta henkilöltä voi jäädä velkaa. Lapsia, asuntolainaa. Mitä jos olet tottunut jakamaan kaiken puolisosi kanssa puoliksi ja yhtäkkiä olet yksin vastuussa kaikesta?

Elän mielestäni elämänmakuista elämää. En ole kovin arka, enkä mieti kuolemaa, mutta olen silti järkevä.

Otin ensimmäisen henkivakuutukseni jo 16-vuotiaana. Halusin, että perheelleni jäisi surutyön lisäksi myös jotain muuta. Taloudellisesti he pärjäisivät ilman minua, mutta ajatus siitä, että voin maksaa itse omat hautajaiseni ja jättää rahaa jälkeeni tuntui helpottavalta. Ja mitä nuorempi on, sitä halvempi vakuutuskin on. Olin valinnut korvattavaksi summaksi 25 000€ ja maksoin siitä muutaman euron kuussa. 

Nyt olen vanhempi. Olen juuri menossa naimisiin ja olemme ostamassa lähitulevaisuudessa omaa asuntoa. Mitä jos tulee perheenlisäystä ja hautajaisten lisäksi maksettavaksi jäisi asuntolaina ja jälkikasvua?

 

 

16 -vuotiaana ottamani henkivakuutus on sittemmin jo purettu ja vaihdettu uuteen. Tällä hetkellä henkivakuutukseni on HenkivakuutusyhtiöKalevassa. Suomen vanhimmassa, vakaimmassa ja edullisimmassa vakuutusyhtiössä. Tällä hetkellä vakuutukseni maksaa yhden lounaan verran kuukaudessa. Ja se on lasku, jonka maksan mieluusti – mutta toivon, että ei tarvitsisi koskaan hyödyntää.
Uskoisin, että maksan mielenrauhasta. Mielenrauha itselleni on onnellisuutta. 

 

Kuoleminen on myös osa elämää ja olen aina osannut puhua siitä avoimesti. Se helpottaa.
Henkivakuutus helpottaa kuoleman jälkeistä elämää, antaa tilaa sille tärkeimmälle, eli surutyölle. Henkivakuutus on epäitsekäs vakuutus omia läheisiä varten 🙂

 

 

Mikä on henkivakuutus? 

 

  • Henkivakuutus korvaa sairauden ja tapaturman aiheuttaman kuoleman. 
  • Valittavana on joko yksilöllinen henkivakuutus tai pariturvavakuutus puolison kanssa
  • Korvaussumman voi itse päättää
  • Korvaussumma maksetaan edunsaajille kuolemantapauksessa ja se
    maksetaan nopeasti edunsaajien tilille, eli ei tarvitse odottaa esimerkiksi kuolinpesän jakoa
    • Usein henkivakuutus ymmärretään väärin: 
    • Esimerkiksi henkilöllä voi olla tapaturmavakuutus ja hän uskoo, että se kattaa myös, jos menehtyy esim. sairauden vuoksi
    • Tai asiakkaalla on henkivakuutus ja hän luulee, että se kattaa myös lääkäripalkkiot tai hoitokulut.

 

Elämää on mahdoton ennakoida, mutta henkivakuutuksen voi 🙂
Jos olet pohtinut henkivakuutuksen ottamista, voit laskea Suomen edullisimman henkivakuutuksen hinnan
nopeasti täältä
 täältä.
Vakuutuksen voi myös ostaa Kalevan sivuilta nopeasti ja se astuu heti voimaan.

 

Psst.

Osallistu Instagramissani Kaleva-kuvan alla Kotoilijan ja Ulkoilijan varaudu ajoissa –tuotesetin
arvontaan (arvo n. 100€). Arvontaan pääset tästä

 

Tags:

Ikkunasta porottava aurinko pakottaa ulos kotitoimistolta.

 

Ostan Lidilistä mukaan moneen eri muoviin pakatun valmissalaatin ja tungen sen kangaskassiini kirjan seuraksi ajatellen, ettei se siellä ainakaan aukea. Tämänkö takia salaatti on pakattu kolmella eri muovikerroksella?

Matkalla rantaan, näen Mokomarketin avanneen ovensa. Tai ehkä se on ollut aiemminkin jo auki, mutta en ole osannut huomata. Olen huomaamattani asennoitunut siihen, että kaikki on kiinni näinä aikoina.

Vaikka kangaskassissa on jo lounaaksi varattu Lidilin lohisalaatti, en voi vastustaan Mokon liitutaulukylttiin kirjoitettua lounasannoksia. Siitähän on niin kauan kun olen syönyt kunnon kahvilasalaattia. Marssin sisään ja uskottelen itselleni, että ansaitsen sen.
Syön lohisalaatin lounaaksi sitten huomenna.

 


Kaksi eri salaattia kassissani kävelen rantakallioille, jossa istuu tiistaipäiväksi yllättävän paljon ihmisiä. Olen iloinen, että lempipaikkani on kuitenkin vapaana. 

Riisun takin ja lopulta hupparinkin. On paljon lämpimämpi kuin Forecan ennustamat 13 astetta.
Kangaskassissa Mokomarketin salaatti on auennut ja osa täytteistä valunut ei auenneen Lidlin salaatin päälle. Tämän siitä saa kun ahnehtii lounaiden kanssa. Uusi salaattini on kömmellyksestä huolimatta erittäin hyvä valinta, punajuuri ja vuohenjuusto maistuvat ihanalta.
Syödessä pohdin, kuinka nyt olisi hyvä hetki lounastaa ystävän kanssa – kun on kahdet eväätkin valmiina, mutta samalla tajuan, että haluan olla yksin. Mietin onko se vähän outoa aikana, jolloin kuitenkin ikävöin ystävieni enemmän kuin miltei mitään muuta.
Introverttiydelleni ei varmasti tee hyvää tämä korona-aika. 

 

Kuvat eivät liity tapaukseen, mutta meri taustalla on sama.

 

Syön salaatin, luen kirjani melkein loppuun, tuijotan merta ja otan muutaman kuvan kalliosta vain tajutakseni, ettei kuvassa mitenkään välity oikea tunnelma. Tarkkailen ihmisiä. Vasemmalla puolellani pieni valkoinen villakoirapentu tutkailee kalliota. Mietin, että joku päivä minäkin tulen tänne koiranpentuni kanssa. Oikealla puolella mies kuvaa järjestelmäkameralla naista, joka hyppii paljain jaloin kiveltä kivelle sinisessä mekossa ja näyttää kauniilta.

Kun lopulta nousen, tajuan kuinka peppuni on puutunut ja olkapäässä näkyy urheilutopin rusketusraita. Olen istunut kalliolla vahingossa miltei kaksi tuntia ja oloni on niin rentoutunut, että koko matkan kotiin, minulla on sellainen outo onnellinen virne naamalla.

 

 

Pitkät parisuhteet ja pienet ärsyttävät asiat. Nämä kulkevat luultavasti enemmän käsikädessä kuin itse pariskunta. En tiedä teistä, mutta meillä ainakin usein huomautellaan samoista asioista. Ei näistä riitaa aikaiseksi saada, mutta pientä turhautumista ja humoristista väittelynjuurta jos ei muuta.

 

 

Kännykkä pois sängystä

”Se voi syttyä vaikka palamaan” -lauseen olen kuullut ehkä 857693 kertaa. (Kännykkä syttynyt palamaan 0 kertaa). Hauskinta tässä on, että en koskaan edes pidä kännykkää yön aikana sängyllä. Hetken se saattaa loikoilla kanssani tai eksyä tyynyn alle, mutta yöt se on lentokonetilassa pöydällä. 

Ainiin – lentokonetila öisin on myös mieheni vaatimuksia. 

 

Selkä suorana

Olen useasti kumartunut läppärini ylle mitä eriskummallisimmissa kiemuroissa. Ennen mieheni tokaisi möreästi jotain sen tyyppistä kuin ”ryhti” (tunsin itseni ihan alokaskokelaaksi), mutta ilmeisesti ärsyyntyneistä tuhahduksistani vinkin ottaneena, hän ei enää käytä sanoja, vaan kävelee vain ohi, ottaa hartioista kiinni, suoristaa selkäni ja kävelee pois. 

 

Älä kävele niin nopeesti!

Harpon kuulemma aina askeleen edellä. (Minun mielestäni mies taas on vähän löntystelijä). Minulla olisi ollut tähän loistava ratkaisu. Lämpimällä säällä voidaan löntystellä, kylmällä kipittää. 

 

Sälekaihtimet

Sälekaihtimet pitää aina kääntää yöksi ylöspäin. Ymmärrän tämän kesäaikaan, kun valo tunkeutuu miltei talon rakenteista läpi, mutta eihän talvella huomaa mitään eroa. On niin saakelin pimeää, oli sälekaihtimet missä asennossa tahansa.

 

Aluslakanan petaaminen

Meidän klassikko. Siinä aluslakanassa kun on jonkinlainen ihan oma kiristystekniikkalajinsa. Joskus esitän, että osaan sen, joskus esitän että en. Riippuu olenko vaihtamassa lakanoita yksin vai mieheni kanssa. 

 

Pesuvuoron varaaminen

Mieheni pesee pyykkiä ihan pesulatahdilla. Yritä siinä nyt sitten pyykätä kun pesurumpu pyörittää toisen treenikamoja seitsemänä päivänä viikossa. Tästä syystä olenkin alkanut varailemaan pesuvuoroa. ”Mun pitää pestä tänään sit hei pyykkiä” on lause jonka kuulee mun suusta useasti, mutta se saattaa oikeasti tarkoittaa myös että ”haluaisin pestä pyykkiä, mutta en tiedä milloin ehdin, joten pyykkikone on varattu mulle seuraavat kolme päivää, tai muuten suutun kun mulla ei ole enää pikkareita”. 

Ja sitten kun viimein pesen, unohdan aina ottaa kuivaustelineen seinän ja pesukoneen välisestä kolosta, missä se pesukoneen linkoessa tärisee ja kolisee vasten seinää pitäen järjetöntä mekkalaa (jota en itse jostain syystä ikinä kuitenkaan huomaa).

Tämä saattaa ymmärrettävästi aiheuttaa lievää ärsytystä toisessa osapuolessa.

 

 

Millaisista arjen pikkuasioista teille huomautellaan parisuhteessa? 🙂

 

Tags: