Teki mieli aloittaa otsikolla, että p*ska viikko, nimittäin viimeiset seitsemän päivää ovat olleet aikalailla tämän toisen otsikon mukaisia. Mutta mitä sitä nyt turhaan viljelemään voimasanoja. Sen sijaan voin selittää teille nätisti miltä minusta on tuntunut viime viikolla.


On tuntunut vähän siltä kun olisin ensin kompastunut katukivetykseen, kaatunut naamalleni koirankakkaan ja saanut vielä ohi menevän auton mukana lätäkön kurat päälleni.
Sen jälkeen noussut ylös ja kompastunut uudestaan. Kakkaan. Joka päivä.

 

Kuulostanko dramaattiselta?
Ehkä hieman, mutta ei se mitään. Joskus on hyvä kiiltokuvien kaveriksi myös kertoa, että kyllä se elämä potkii vaikka somessa näkyy vain hymynaamoja. Joskus on hyvä myös vähän kompuroida. Saan usein pienen alakulon jälkeen kompuroinnista vain lisää draivia. Tekee mieli näyttää koko maailmalle keskaria ja sanoa, että anna tulla.

Olen joskus vuosia sitten sairastanut masennuksen ja sen jälkeen kun on näitä ”huonompia kausia” panikoin aina ensin, että onko alakulo masennusta. (Kohtalotovereita?) Onneksi masennus ei ole vielä koskaan toistunut ja se on aina huojentava huomata. Se(kin) jo pelkästään tekee onnelliseksi. Niihin synkkyyksiin en mielelläni nimittäin enää haluaisi sukellella.

Onneksi kuoppaisen tien jälkeen on myös tasaista ja tässä on jo tanssahdeltu kaksi päivää ilman mitään kompurointia. Ei yhtäkään huonoa uutista, aurinko paistaa ja elämä näyttää jälleen ihan kivalta. Mm. Näistä asioista olen voinut iloita:

 

  • Iltaisin ollaan katsottu Silicon Valley koodarisarjaa HBO:lta ja se on ollut juuri sellaista oudon huumorin omaavaa helppoa katsottavaa. Saa heittää aivot narikkaan ja vain nauraa mukana.
  • Läppärini tosiaan hajosi ja oli uuden tietokoneen oston aika. Koska suodatan läppärini läpi paljon raakakuvia ja suuria tiedostoja, tarvitsen siihen parempaa i7 prosessoria. Tällaista ei saa 13 tuumaiseen Mac Book Pro läppäriin, vaan se pitää erikseen tilata. Yleensä tässä menee n. Pari viikkoa, mutta poikaystäväni sai tiedusteltua, että jossain Ruotsissa lähtevässä kuormassa olisi näitä i7 prosessori koneita ja sainkin omani jo kolmessa päivässä suoraan kuormasta. Olisin ollut tuon kaksi viikkoa töiden kanssa ihan hukassa ilman omaa konetta.
  • Minusta on tullut mestari ”jääkaapien jämäannoksissa”. On ihana fiilis kun ei tule ruokahävikkiä ja ruokakauppakulut ovat pienentyneet yli puolella.
  • Ystävät. Kaikki olivat heti läppärit ojossa auttamassa kun ei ollut omaa konetta ja heti valmiina ratkomaan p*skan viikkoni ongelmia. 
  • Hot Jooga / hot pilates ja mieluiten mahdollisimman kuumassa huoneessa ja melko haastavalla tasolla. Ihan paras tapa painaa pään sisällä myllertäville ajatuksille pausea.

 

Photos: Mona Salminen


Kaupallinen yhteistyö. OP Nano Kotivakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy

 

Minulla oli kova hinku aikuistua.
Vaikka kotona kaikki oli hyvin. Ei tarvinnut huolehtia vuokrasta tai rikkinäisestä pesukoneesta ja jääkaappikin täyttyi kuin itsestään – eli äitini kauppareissujen ansiosta. Sitä vain istui huoneessa korvalappustereot korvilla ja söi valmiilta lautaselta.
Ei sitä osannut silloin niin arvostaa. Oli itsestäänselvyys olla äidin hoivissa, eikä ihan ehkä tajunnut mitä kaikkea vaatisi asua omassa asunnossa.

Mutta olin itsepäinen, kekseliäs ja melko aikaansaava. Vaarallinen, mutta toimiva yhtälö ja ei mennyt kauaakaan kun olin jo keräämässä lähikaupan takapihalta muuttoani varten banaanilaatikoita.

 

 

Ensimmäiset kommellukset omassa sunnossa:

•Luin netistä mitä kaikkea muutto vaatii ja yllätyin miten paljon se sisälsikään sähkösoppareita, ositteenmuutosta, talonmiehelle soittoja ja erilaisia paperilappusten allekirjoittelua. Asunnon saaminen mm. Edellytti asuntovakuutusta ja 17-vuotiaan Julian mielestä koko vakuutushomma kuulosti kalliilta, monimutkaiselta ja jopa hieman turhalta. Otin minimivakuutukset ja vannoin, että minun kodissanihan ei käy mitään vahinkoja. Eipä juu. Ei ehkä kodin kanssa, mutta kyllä irtaimiston kanssa. Luulinko ettei mikään koskaan hajoa ja elän jossain pumpulissa?

•Kävin lähikaupassa ostamassa kaiken tiskiräteistä pesuaineisiin ja mausteista vessapaperiin. Loppusumma oli 17-vuotiaalle puolet sen kuun palkasta. Melkein itkin kassalla.
Miksi olin mennyt supermarketin sijaan pikkuriikkiseen lähikauppaa, missä kaikki nämä edellä mainitut joutui ostamaan tuplahinnalla?

•Ikeasta hain halvimmat kalusteet ja kasasin ne itse ihan vinksin vonksit ja ruuvvit löysällä. Olohuoneen iso tv-hylly hienoine lasiovineen ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin kuvastossa. Olin onnistunut kasaamaan kaikki lasiovet väärinpäin ja jokaisen vielä hieman eritavalla.

•Yritin laittaa ruokaa, mutta keitin riisin niin monta kertaa pohjaan, että oli pakko ostaa keittokirja ja aloittaa ruoanlaiton harjoittelu ihan alusta.

•Luulin, että viemärit pitää putsata kerran kuukaudessa ja ruuvvasin tunnollisesti lavuaarini putket auki ja vedin sieltä säännöllisin väliajoin hiustuppoja.
Kunnes hävitin jonkun osan ja putkesta suihkusi vettä vaatteilleni joka kerta kun hana oli edes hituisen avattuna.

•Kun ensimmäistä kertaa meni sulake ja jääkaapissa ei palanut valoja olin aivan pihalla miten asian saisi korjattua. Eikö jääkaappilamppuja myydäkään kaupassa? 😀

 





 

No, tekemällä oppii ja olen kiitollinen noista opettavaisita teinivuosista ja siitä että olin niin itsepäinen, että piti väkisin itse kaikki ”hoidella”. Arvatkaa vain onko jokainen muutto on tuon jälkeen tuntunut aina vain helpommalta?
Varsinkin aikojen muuttuessa ja palveluiden digitalisoituessa tuntuu, että muuttokuorma keventyy jo siltäkin osalta, että ei tarvitse juosta enää jokaisessa virastossa ja jonotella pankissa ruksimassa allekirjoituksia papereihin jotka hyvinkin todennäköisesti häviävät heti ensimmäisessä muuttokuormassa.

Esimerkiksi OP:lla on nyt täysin uudenlainen vakuutuspalvelu. OP Nano on rakennettu alusta asti helpoksi ja nopeaksi käyttää. Vakuutus on tehty moderniin elämään ja räätälöitäväksi ja juuri sellaisena, kuin vuokranantaja vaatii – ei mitään turhaa. Kaikki asiointi hoituu netissä tai vaikka kännykällä, eikä konttorissa tai puhelinpalvelussa tarvitse jonottaa.

Halvimmillaan OP Nano Vakuutuksen saa turvaamaan asunnon vain 3,70€ / kk, mutta olen oppinut itse, että laaja kotivakuutus (kattaa asunnon lisäksi myös omat tavarani ja kodinkoneet) on minulle oikea valinta ja tämä maksaisi minulle kolmiossamme OP Nanolla kuukaudelta n. 12 euroa. Ei paha. Ja koska käytän työssäni paljon elektroniikkaa, on laaja kotivakuutus todella ainakin itselleni suuri helpotus ja turva. Kun tietokone tai kamera hajoaa voisi ilman oikeaa vakuutusta olla monien tuhansien lasku odottamassa.

Veikkaan, että aikuisiän ylittänyt Juliakin olisi ollut tästä melkoisen innoissaan. Näppäillyt kännykällä tyytyväisenä kotivakuutuksen ja mennyt keittämään riisiä pohjaan.

 

Onko teillä kotivakuutusasia kunnossa? Pääsen jakamaan teille linkin, kautta saatte 1 kk maksuttoman kotivakuutuksen OP Nanolta. Jos siis uusi vakuutus tai vakuutuksen vaihto on ajankohtainen, niin klikkaa TÄSTÄ
(Ja vaikka vakuutusasiat tuntuisivatkin olevan kunnossa, niin kannattaa käydä linkin kautta laskemassa, olisiko kotivakuutus edullisempi tätä kautta. Vakuutusyhtiöiden kilpailutus on fiksua, nimittäin uusia hyviä vakuutuksia ja alempia hintoja on nykyään niin paljon enemmän tarjolla :))

Tags:

 

En sanoisi, että analysoin omaa tai muiden käytöstä paljoakaan. Olen vähän enemmän sellainen ”kaikki tekee virheitä ja antaa kukkien kukkia” –tyyppiä, mutta toisinaan on kai ihan ok miettiä omia käytösmallejaan ja koittaa petrata niissä. Itsensä liika ruoskiminen nyt ei johda mihinkään, mutta aina voi koittaa olla hitusen ”vähemmän ärsyttävä” versio itsestään.

 

  • Ärsyttää kun en pysty työskentelemään ollenkaan jos joku istuu takanani ja saattaa nähdä vilauksen läppäristäni. Käyttäydyn ihan kun Photoshopin tai Wordin tilalla olisi jotain pornoa. Lentokoneessa ja muilla julkisilla paikoilla käytän näytönsuojaa ja väännän itseni omituisiin kyyryasuntoihin, jotta pystyn työskennellä mahdollisimman oudosti näytön päälle kumartuneena. Toimistolla minun oli ihan pakko saada nurkkapaikka.
  • Kun en kuukausiin ole saanut aikaiseksi varata hammaslääkäriä vaikka sattuu ylähampaaseen melkein joka kerta kun syön. Mitä oikein luulen, että kipu lähtee itsestään pois, jos annan vain olla?
  • Ärsyttää etten soittele tarpeeksi usein ystävilleni tai.. oikein kellekään muulle kun poikaystävälle. Tottakai whatsapp viestejä lähetellään tiuhaan tahtiin, mutta miksi en voisi ilahduttaa esim. Mummia useammin yhdellä puhelulla?
  • En näytä tunteitani helposti.
  • Äryttää tapani huomaamatta vähätellä muiden ongelmia. ”Älä huoli, ei tämä varmasti ole niin iso juttu, nuku sen yli ja huomenna kaikki paremmin”. Se mikä itselleni on helposti yli nukuttavissa, vai olla toiselle kunnon painajaista. Koskaan voi tietää miltä toisesta oikeasti tuntuu.
  • Ärsyttää, etten tajua, miten suorasukainen huumorini voi olla toisille liian suorasukaista.
  • Olen myös todella suorasanainen ja joskus juttuni voisivat kaivata pientä suodatinta.
  • Ärsyttää kun en muista seisoa ryhdissä.
  • Ärsyttää kun pelkään ottaa koppia 😀  Olen diagnosoinut itselleni lentävien asioiden fobian. Pelkän ”ota koppi” lauseen kuuleminen saa minut kiljumaan ja suojautumaan kuin pommiuhan alla.
  • Kun olen epävarma kirjoittamaan englantia.
  • Joskus saatan jahkailla.
  • Kun en ole opiskellut tarpeeksi. Olisi niin paljon kaikkea opittavaa ja asioita missä haluaisin kehittää itseäni, mutta en saa aikaiseksi käydä edes pieniä kursseja.
  • Ärsyttää kun vaatekaupassa saatan ostaa turhan vaatteen, vaikka pitäisi enemmän miettiä omaa kulutusta ja vaateteollisuuden ympäristövaikutuksia.
  • Voisin olla järkevämpi rahankäyttäjä.
  • Kun isoissa tilaisuuksissa mistä en tunne paljon porukkaa ahdistaa, enkä tiedä miten päin olla. Jonain päivinä olen mieluummin yksin vessassa kun minglaamassa luontevasti skumppalasi kädessä ihmisjoukossa. Small talkissa voisin petrata.
  • Ärsyttää, että olen paha fomottaja, eli ystäväporukassamme kun on vähän väliä ties mitä kekkereitä ja ”fear of missing out” on niin kova, että illat venyy välillä vähän liiankin pitkiksi ulkona, vaikka oikeasti minulla olisi ihan hyvä olla vain poikaystävän kanssa kotona.
  • Ärsyttää kun olen itsepäinen. Syytän Oinas horoskooppiani, jolle tyypillinen itsepäisyys saattaa nostaa pässinpäätään kun olen läheisten seurassa. Väitän siis kyllä vastaan jos olen eri mieltä jonkun kanssa, mutta onneksi tätä käy vain niiden ihan lähimmäisten kanssa. Silti, miksi en voisi antaa vain olla?

 

Alanko kuulostaa jo ihan vittumaiselta persoonalta? Ehkä, luultavasti, mutta ei se mitään. Mieluummin olen osa-aikavittumaisuutensa tiedostava kuin se tyyppi joka ei osaa ollenkaan nähdä omia ärsyttäviä puolia 🙂

 

Mitkä on teidän ”ärsyttäviä tapoja”?