Kiemurtelevat tiet 06 huhti 2013

Eilen ajettiin kiemurtelevia vuoriteitä lounaalle Hout Bayihin.
Minulla on viha-rakkaussuhde niihin teihin. Maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat, mutta samalla pelkää koko ajan että mitä seuraavassa mutkassa tapahtuu. Miksi aikuisiällä pitää koko ajan panikoida kaikesta?
Ei minulla nuorempana varmasti ollut minkään tien kanssa ongelmaa, oli se sitten kuinka korkealla, kapea, tai kiemurteleva tahansa. Sama korkeissa paikoissa: minähän tyyliin asuin lipputangon nupissa, mutta nyt en voi edes vuoristoradassa pitää silmiä auki.

Onneksi Saara taitaa vasemmanpuoleisen liikenteen ja vuoritiet jo mainiosti. Laskimme auton katon alas ja soitimme musiikkia.
Tukka vain ei hulmunnut mihinkään suuntaan, koska se oli liian tiukasti nutturalla.

Lounas oli mahtava. Niin simppeli annos kuin kalaa, perunoita ja sitruunakastiketta oli suussa sulavaa ja ehdottomasti maukkain kala-annos vähään aikaan. Rakastan sitä faktaa, että täältä saa hyvää ja tuoretta ruokaa.
Yksi parhaimpia puolia koko kaupungissa.