Me vietetään täällä rauhallista kotiviikonloppua, mutta palataan silti hetkeksi lauantain kunniaksi vielä muutama viikko taaksepäin siihen riehakkaaseen Halloween lauantaihin mitä en ihan hevillä unohda.

 

Loppuillan vietimme tosiaan Adamsin viimeisissä BigChips bileissä, missä juhli naamiaisasuissaan meitä todella iso kaveriporukka.
Tässä hieman illan tunnelmia Julius Konttisen kuvaamana:

 

 

Niin hauskaa kuin meillä olikin, on tuon illan jälkeen tehnyt mieli vain viettää nämä viikonloput visusti kotona. Pikkujoulukausi on kohta huipussaan ja varsinkin joulukuun alku tulee olemaan täynnä hippohiihtoja ja tonttudiscoja, joten koitetaan keräillä siihen asti voimia 🙂

 

Mutta ihanaa rauhallista tai riehakasta lauantaita teille! Huomenna täällä sitten vihdoin sitä Nykin ja Kanadan reissuvideota.

Taivaalta tuiskuttaa vettä ja vasten kasvoja tuulee niin kovaa että muistutan ihan kilpikonnaa, kun vedän pääni villakaulahuivini suojiin, samalla kun mietin miksi otin mukaani kaksi kameraa ja neljä linssiä. Laukku painaa ja tämä kilpikonna kipittää harmaassa säässä kameroitaan kanniskellen PR-toimistolta toiselle.

Ulkona on alkutalvi, mutta PR-toimistoilla jo kevät. Pressipäiviä SS15, puheensorinaa, raikasta naposteltavaa, pastellisävyjä, kukkia, kahvia ja kuohuvaa.
Ei haittaa sade ulkona, kun voi hetkeksi paeta sitä valoisaan toimistoon ja kurkkia jo vähän kevättä.

 

Kamera(t) ovat nyt kulkeneet muutaman päivän niin tiiviisti mukana, että kerrankin kyseltyä "päivä kanssani" -postausta on ollut helppo toteuttaa.

Tässä eräs blogipainoitteinen keskiviikkoni:

 

Klo 10.00
Päätin nukkua mahdollisimman myöhään, koska olin vielä edellisenä iltana ollut hieman kipeänä. Laitoin kellon tosin soimaan klo 09 mutta nukuin senkin yli ja lopulta taisin nukkua 11 tuntia, mutta tunsinpahan oloni aamulla paljon paremmaksi.

 

Klo 10.30
Suihkun jälkeen kaivan jääkaapista ensimmäisen raakapuurokokeiluni ja keitän sen seuraksi kahvia. Sain uuden helmenvalkoisen Nespresso Lattissima keittimen, mistä kiittelen kahvikonetonttuja joka aamu. Erityisesti plussaa siitä, että tämä kone vaahdottaa mantelimaidonkin täydellisesti.

 

Klo 11.00 – 12.15 
Uppoudun sähköposteihin ja blogiin.

Klo 12.15
Puen vaatteet päälle, laittaudun hieman ja katson samalla kuinka poikaystäväni pitää jonkin sortin muotinäytöstä minulle uusien Timberlandiensa kanssa.

Klo 13.00
Lounastreffit Kiran kanssa Sandrossa. Ensimmäinen kertani Eiran Sandrossa ja kyllä voin näyttää tälle paikalle pekkuja. Ajattelin lisätä sen tekeillä olevaan lounaspaikka -postaukseeni, joten tästä lisää vielä myöhemmin. 
 

Klo 13.45
Otetaan muutamat kuvat Kiran kanssa ja saadaan siinä samalla hyvät naurut ja kylmästä viimasta kohmeiset sormet.

Klo 14.30 – 16.00
Kierretään muutaman showroomin mediapäivillä.
Hypistelen rantatunikoita, kokeilen aurinkolaseja ja tuijotan värikkäitä bikinejä. Haaveilen aurinkolomista, vaikka oikeasti pitäisi ehkä pitää ajatukset vaikka uuden untuvatakin hankinnassa.
 

Klo 16.20-18.30
Käyn kotona ja uppoudun jälleen läppärin kanssa sohvalle. Koitan saada valmiiksi seuraavan päivän postausta.

Klo 18.30
Yritän ehostaa meikkiäni, mutta vedänkin vain tuulen sekoittaman tukkani tiukalle ponnarille, vaihdan vaatteet ja lähden kohti Aleksanterinkadun H&M:n liikettä.

Klo 19.00
HM:n & Alexander Wangin ennakko-ostoilta.

Tungosta, ihmisiä, musiikkia, pientä naposteltavaa, tuttuja ja muutaman erilaisen kyynärpäätaktiikan alle joutumista. En ostanut itse mitään, mutta olin tyytyväinen ystävieni puolesta jotka löysivät kaiken haluamansa. 
Tämä mallisto taisi tosiaan lähteä kirjaimellisesti aivan käsistä.

 

Klo 20.00
Päätämme käydä tilaisuuden jälkeen illallisessa Sushibarissa.
Siinä oli hyvä olla, nurkkapöydässä, lasi viiniä, monta herkullista nigiriä lautasella, hölmöjä puheenaiheita ja naurukohtauksia.

 

Klo 22-23.30
Jälleen kotona. Viimeistelen blogipostausta ja aloittelen toista.
 

Klo 23.45 
Väsyttää mielettömästi, kömmin sänkyyn. Yritän lukea kirjaa, mutta jo toisen sivun kohdalla silmät alkavat olla puoliummessa ja luovutan. En kuitenkaan saa heti unta, vaan mietin liikaa asioita. Koitan kaikkea lampaiden laskemisesta mielen rauhoittamiseen, mutta ajatukset sinkoilevat Angry Birds pallukoiden lailla ympäriinsä ja jostain kadulta kuuluu melkein vastaavanlaista meteliäkin. En tiedä missä vaiheessa nukahdan, mutta nukun taas sikeästi 11 tuntia ja tietysti taas ohi herätyskelloni pirinän. Unenpöpperössä kiitän tämän viikon kiireettömiä aamuja. Viikko on ollut tavallaan kiireinen, mutta ei kuitenkaan. 

Paljon blogijuttuja, mutta ehkä seuraavalla kerralla voisin koittaa saada vastaavaan postaukseen päivän, missä on jotain ihan muuta.

 

Tags:

Jollain sortin ihmeellä olen onnistunut välttämään elämäni aikana kaikki mahdolliset naamiaiskinkerit ja halloweenhuvit. Jos ei lasketa lapsuudenajan kissa-asuani – mitä käytin joka ikinen kerta, oli kyse sitten tarhan naamiaisista tai virvonvarvon -päivästä, niin julkisesti en ole tuolla tepastellut pukeutuneena mihinkään muuhun kuin turvallisiin rääsyihini ja tutuksi tulleeseen omaan naamariini.

 

Tämä vuosi oli poikkeus. Siitä piti huolen jo monia viikkoja ennen tätä juhlapäivää ystäväni, joka taitaa olla meidän jokavuotinen naamiaisasu-natsi. ”muista asu, muista asu” hoettiin kaikille ja se kyllä toimi. Kaikilla oli se asu.
Oli kaikkea Tarzaneista Turtlesiin ja paavista naiseksi pukeutuneisiin miehiin.
Meidän tyttöporukassa oli monta zombi-cheerleaderia, nyrkkeilijä, pääkallomaalauksia, poika ja minä; Lara ”sieltä mistä aita on matalin” Croft.

 

En oikeasti ole koskaan haaveillut olevani seksikäs seikkailija-arkeologi pelisankaritar, mutta kerrankin minunkin vintilläni välähti. En tarvitsisi asuun mitään muuta kuin ranskanlettiin lisäkkeen ja reisiasekotelot!
Shortsit, toppi ja maiharit löytyy omasta takaa. Asun viimeisteli ehdottomasti vielä kaksi karannutta hiussortuvaa ja Tomb Raiderini oli valmis.

 

En tiedä johtuiko se siitä, että maihareissa ja ranskanletissä oli loppupeleissä todella rento juhlia, mutta minulla oli yksi hauskimmista illoista naisseikkailija muistiin.

Tanssittiin varmaan tuntitolkulla huiskat ja leikkipyssyt vaan Adamsin parvelle heiluen, naurettiin, höpöteltiin ja mentiin nukkumaan aivan liian myöhään, mutta kyllä sitä saikin yhden Halloweenin ihan täysiä niiden kaikkien unohdettujen halloween-juhlien jälkeen vähän juhlia.