Posted at 17:49h
in
PERSONAL,
RANDOM
by julia
Mielikuvani pullantuoksuisesta tauluja maalailevasta ja yhtäkkiä mandariinikiinaa puhuvasta, sekä sivistäviä kirjoja ja luovia kursseja ahmivasta päällään seisovasta emännästä, sirpaloitui jo ennen kuin ehdin korona sanoa.
Kaikki jotka ovat nyt vallitsevan tilanteen takia enemmän kotona – ja mahdollisesti myös vähemmällä työmäärällä ja useammalla vapaapäivällä varustettuna, ovat varmasti jossain vaiheessa ajatelleet pyhittävänsä tämän kaiken luppoajan kotiharrastuksille, askareilla ja uuden opettelulle?
Miten se sujuu?
Itse en ole vielä saanut aikaiseksi yli puoliakaan niistä askareista joita kunnianhimoisesti kuvittelin täällä tekevän – ja se on erittäin ok. Ehkä jopa virkistävä huomata.
Olen muutenkin melko aktiivinen puuhastelia, joten olen tässä satunnaisesta sohvalla makoilusta potenut välillä huonoa omatuntoa, mutta samalla ollut fiiliksissä siitä, että osaa myös vain olla.
Olen kallistumassa siihen suuntaan, että kun koko maailma ympärillä hidastaa tahtia ja on kerrankin aikaa ns. Maadoittua ja lakata suorittamasta, niin eihän tässä nyt pidä ottaa stressiä ja lähteä suorittamaan liikaa myös kotona.
Tässä muutama esimerkki siitä, mitä luulin vielä kuukausi sitten tekeväni, mutta mitä en (tietenkään) tehnytkään.
1.No nyt on verkkokurssien aika
Aion syventyä valokuvauksen ja editoinnin maailmaan, ehkä tiirailla myös inspiroivia maalaus tai sisustuskursseja ja virkistää surkeaa kielipäätäni ruotisin kielen opinnoilla.
Verkkokurssien sijaan opiskelen tällä hetkellä matematiikkaa laskemalla Yatzy-pelin noppapisteitä ja luen punaviinitonikan kyljestä kyseisen viinitilan historiasta.
2.Yhden naisen bootcamp ulkona
Porrastreenit, ulkojumppa! Nyt on aikaa tehdä askelkyykkyjä ympäri kaupunkia.
Todellisuudessa juoksen aina sen saman rantalenkin ja tuijotan ulkosaleja, miettien etten uskalla kokeilla noita ihme laitteita jotka näyttävät pelottavilta. Portaat olen kiertänyt kaukaa.
3.Guashaan joka päivä ja minusta kuoriutuu kasvo-yogi-muija
Eli suomennettuna harjoitan kasvojoogaa ja rullailen ihoani kuultavaksi jaderullalla tai gua sha -kammalla.
Oikeasti olen käyttänyt guashaa tasan kaksi kertaa ja kasvojoogaa en edes muistanut olevan olemassa.
4.Luen kasapäin kirjoja
Ainut vain, että se kasa koostuu lukemattomista kirjoista eikä toisin päin.
Näistä huolella valituista lukemattomista kirjoista kohoaa nyt jo kolme korkeaa pinoa makuuhuoneemme ikkunalaudalla. Ne odottavat siinä vuoroaan ja vaikka tiedän, että noissa pinossa piilee upeita lukukokemuksia, niin silti matelen vieläkin muutama viikko sitten aloittamani kirjan parissa. Ihan vain koska useimmiten selailen kirjojen sivujen sijasta kännykän eri sovelluksia.
5.Asennan uudet verhotangot ja verhot
Oikeasti tilanne oli pitkään se, että ainut mitä verhotangosta roikkui oli mittanauha. Jätin sen siihen muistuttamaan minua, että 280 cm pituiset verhot olisi jostain joskus tilattava. Nyt sain aikaiseksi laittaa makuuhuoneen verhot, mutta vielä olisi olehuone odottamassa.
6.Jes, vihdoin koukuttavien sarjojen maratoni!
Miten tässäkin voin ns. epäonnistua? Tämähän on koko korona-arjen perusta ja helpoin ajanviettotapa?
Toki olen katsonut telkkaria (ja paljon), mutta palloilen vain eri sarjojen välillä. Katson satunnaisia jaksoja, enkä osaa oikein mihinkään kunnolla uppoutua.
Ainut kerta kun katsoin yhden sarjan koko tuotantokauden läpi, oli silloin kun olin krapulassa, enkä yksinkertaisesti kyennyt tekemään yhtään mitään muuta.
7.Astiakaapit uusiksi ja järjestykseen
Keittiössä on ylähyllyillä pölyttymässä astioita jotka eivät ole nähneet päivänvaloa vuosiin.
..ja siellä ne luultavasti lojuvat vielä seuraavatkin pari vuotta.
8.Maalaan joka ilta
Ripustin olohuoneen seinälle ison tyhjän canvaasin hahmottaakseni millä sävyillä sen haluaisin maalta.
Se on ollut siinä nyt miltei kolme kuukautta.
9.Sisustan
Eli avaan sata eri välilehtiä eri sisutuskauppojen sivuilta vaikka tiedän, että suljen ne kaikki kohta kerralla koska en viitsi tuhlata.
10.Ja kirjoitan tietty joka päivä blogiin hauskoja postauksia.
Kappas kun onkin ollut hiljaista. Päässä pyörii vain korona ja se, että eihän kukaan jaksaa lukea enää koronasta. Jos mietin muita kuin koronajuttuja, tuntuu pinnalliselta kirjoitella esim. Siitä kuinka keräsin Balilla simpukoita ja maistelin ruumiilta haisevaa duriania.
On kyllä silkkaa vääryyttä, että miltei koko blogihistorian aikana olen ollut passiivisin juuri tänä aikana kun ihmisillä ehkä olisikin jopa aikaa lukea.
Mites siellä teidän kotona? Onko to do-lista miltei loppuun asti ruksittuna, vai löytyykö tuo kesken jäänyt tehtävälappunen jo roskiksesta?
