PALOHÄLYTIN, PYYHE & PUTKIMIEHET 04 joulu

Aamutreenien jälkeinen suihku, kiire, päässä vaahtoava shampoo ja ovikello soi.
Ärsyttävä skenaario. Emmin hetken koska en odottanut ketään. Ovikello soi uudestaan. Mitä jos siellä on poliisi, palomies tai hieman realistisemmin lähetti. Olenko tilannut jotain? Tulisiko sieltä kauan kadoksissa olleet Skimssini?

Kietaisin itseni kylpytakkiin ja avaan shampoovettä silmässäni oven kahdelle putkimiehelle.
”Oho oot ilmeisesti suihkussa” ne sanoo ja kertoo tekevänsä vesipisteiden tarkistusta jokaisessa asunnossa. Ainiin se. olin unohtanut täysin postiluukusta hyvissä ajoin tippuneen lippulappusen joka kyllä ilmoitti asiasta.
Hieman pettyneenä siitä, etten pääse sovittamaan päähänpistona tilaamani Kim Kardashianin Skimssejä, neuvottelen miehet palaamaan uudestaan muutaman sekunnin kuluttua.

Ja miltei sekunnin päästä he tulivatkin. Ovikello soi sillä samaisella hetkellä kun painan suihkun pois päältä. Yritän kietoutua samaiseen kylpytakkiin, mutta se on nahkean märkä edelliseltä ovenavausreissulta, joten joudun tyytymään pyyhkeeseen. Avaan oven ja hipsin nopeasti tieheni. Matkalla makkariin kävelen keittiön ohi ja muistan – eli haistan, että minulla on munakas uunissa.
Se samperin uunimunakas-aamupala jonka tyrkkäsin uuniin koska kaasulietemme kaasu on pois päältä, enkä voinut tehdä omelettia tapani mukaan pannulla.

Kurkkaan unohtunutta aamupalaani ja heti kun avaan uunin, alkaa yliherkkä palohälyttimemme kiljua niin täysiä, että putkimiehetkin meinasivat varmaan tippua alas lattiakaivosta.
Työnnän pääni ulos keittiön ovesta ja huikkaan melun läpi jotain ”ei hätää, munat ne vaan käryää” – tyyppistä typerää ja pinkaisen äkkiä jakkaran päälle heiluttelemaan hälyttimen alla isoa leikkuulautaa jotta saisin hälvennettyä savua hälyttimen alta.

Heilutan niin vimmatusti, että ensin meinaan itse tippua ja sitten pyyhkeeni meinaa tippua. Lopulta seison oudissa kumara-asennossa, samalla kun pidän pyyhettä toisella kädellä kiinni ja toisella jatkan huitomista.
Toivon hartaasti, etteivät miehet tule kysymään tarvitsenko apua. Pyyhe on niin riskaabelisti itseni peittona, että jos en saa tilannetta kohta hallintaan, he löytäisivät minut nakuna jakkaran päältä heiluttelemassa ilmaa jättimäisellä leikkuulaudalla. 

Onneksi palohälytin sammuu ja seuraavaksi yritänkin sitten sammuttaa alkavaa nauruhysteriakohtausta. Tilanne oli koominen. Kuin kohtaus jostain paskasta komediasta.

Miehet huikkaavat olevansa valmiita ja huudan keittiöstä (palohälytin edelleen korvissani soiden) takaisin hyvät päivänjatkot vähän liian kovalla voluumilla.
Kun ovi pamahtaa kiinni hipsin vihdoin kylppäriin hakemaan kuivaa pyyhettä, vain huomatakseni, että olen unohtanut imukuppiviritelmällä kiinnitetyn kameran suihkukopin oveen! NIIN ETTÄ LINSSI ON SUIHKUUN PÄIN.
Koska minun piti nyt kuvata vähän shampoo-yhteistyöhöni hienoja pisaratehosteita. 

Hienoja pisaratehosteita. Voisin melkein vannoa, että se ei ehkä käynyt heillä ihan ekana mielessä. Pikemminkin, naureskelivat etteivät ihan tollaista spektaakkelia osanneet odottaa työpäiväänsä tämän hullun D-rapun naisen asunnossa.

Kuvat: Mona Salminen