MITÄ KUULUU? Voiko itsemurhan välttää vain kahdella sanalla? 10 syys 2019
On alkukesä ja seison miltei tyhjällä juna-asemalla. Olen katsonut juna-aikataulut väärin ja odottelen musiikkia kuunnellen seuraavaan junan saapumista. Asemalla on lisäkseni vain yksi mies, hän kävelee laituria edestakaisin pää alhaalla. Ei edes huomaa minua.
Enkä minä huomaa lähestyvää pikajunaa kaukaisuudessa. Kuulokkeiden läpi kantautuu junan voimakas torvi. Nostan katseeni ja näen miehen raiteilla, vain muutamien metrien päässä minusta. Hänellä oli juuri riittävästi aikaa mennä makaamaan kiskoille, kuin menisi sänkyyn lepäämään. Täysin rauhallisena.
En ehdi tehdä mitään, ei kukaan ehdi. Juna törmää, minä suljen vaistomaisesti silmäni ja toivon, että avatessani ne olisin katsonut muualle. Näky ei ollut kaunis. Taisin olla ehkä 15-vuotias.
Paikalle juoksee hätääntynyt nainen huutaen miehen nimeä. Nähdessään onnettomuuden hän huutaa niin kovaa, etten ole koskaan kuullut vastaavaa ääntä lähtevän ihmisestä.
Tätä tilannetta en olisi halunnut kohdata. Mietin pitkään miten mies pystyi päättämään elämänsä sillä tavalla. Miksi hän valitsi juuri tuon tavan lähteä pois toisen luolta? Mitä olisi voinut tehdä toisin, olisiko tilanne ollut pelastettavissa?
En tiennyt vastauksia. En tiennyt tästä tarinasta kuin sen traagisen lopun.
Suomessa tehdään vuosittain yli 800 itsemurhaa. Se on enemmän kuin EU-alueella keskimäärin. Itsemurhaa yrittäneiden henkilöiden määrä on puolestaan jopa kymmenkertainen. Itsemurha vaikuttaa vakavasti aina myös läheisiin, ja arvioiden mukaan jokaista itsemurhaa tai sen yritystä kohden on kuusi traumatisoitunutta ihmistä.
MIELI Suomen Mielenterveys ry:n järjestää itsemurhien ehkäisypäivänä tänään tiistaina 10.9.2019 #mitäkuuluu–kampanjan. Kampanjassa suomalaisia kannustetaan tukemaan läheisiään kahdella sanalla: ”Mitä kuuluu?” Se ei maksa mitään, mutta saattaa pelastaa hengen.
Pieni välittämisen ele synkimmästä synkimpänä päivänä voi kääntää itsemurhasuunnitelmien suuntaa. Moni kasaa pahaa oloa sisälleen, kunnes joku kysyy, on läsnä ja kuuntelee.
”Ei se sitä kuitenkaan tee” on lause johon kenenkään ei pitäisi nojata.
Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen kertoo Inka Ikosen Yle.fi Akuutin artikkelissa, että kun ihminen kokee sietämätöntä henkistä kipua, hänen kehossaan laukeaa akuutti stressitila. Aivojen “hätäkeskus” eli mantelitumake hälyttää muut aivojen osat ja koko kehon taistele-tai-pakene -tilaan. Tällöin rationaalinen ajattelu on mahdotonta ja pitkäaikaiset elämänsuunnitelmat ja vaihtoehtoiset ratkaisut unohtuvat. Ihminen ajautuu itsetuhoiseen tilaan ja itsetuhoisen ihmisen ajatukset keskittyvät vain siihen, miten tuskan saa loppumaan. Itsemurha ei ole järkiperäinen valinta vaan tilanne, jossa henkisen kivun takia ei nähdä enää muita vaihtoehtoja.
Tämä tila voi kestää parista minuutista pariin tuntiin, mutta ulkopuolinen voi onnistua keskeyttämään tilan vaikka vain koskettamalla olkapäätä tai juttelemalla puhelimessa itsetuhoisen kanssa. – Tällöin itsetuhoiselle palautuu mieleen läheiset ja ymmärrys siitä, ettei halua kuolla.
Artikkelin voitte lukea täältä.
Nykypäivänä nuoret elävät pärjäämisen kulttuurissa, kaikessa pitää olla hyvä ja some luo myös omat paineensa. Tiesittekö, että joka kolmas nuori aikuinen on harkinnut itsemurhaa? Uskalla siis kysyä suoraan, jos epäilet läheiselläsi itsetuhoisia ajatuksia tai mene rohkeasti juttelemaan jos sinulla itselläsi on paha olla.
(Mm. Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti).
Lisää tietoa löytyy myös mitakuuluu.fi -sivulta.
Ollaan kaikki ihan yhtä arvokkaita. Koitetaan pitää toisistamme huolta ja tehdään keskustelu mielenterveysongelmista niin avoimeksi kuin mahdollista ☺️