Onko se lyhyt vai pitkä aika? 

Olen onnellinen, että miltei heti kihlautumisen jälkeen, reilu vuosi sitten varasimme hääpaikan. Se vei suurimman osan häästressistä heti alkuunsa (ja nyt tuota samaa paikkaa olisi kyllä mahdoton saada).
Olen myös edelleen ollut tyytyväinen buukkaamaani hääkuvaajaan, sekä tutun hääsunnittelijan apuun, jonka kanssa olemme käyneet jo läpi hieman koristelua ja tilaisuuteen tulevia kukkia kukkatukussa. 

Isoimmat kysymysmerkit ovat seuraavaksi listalla olleet hääpuku, sekä catering. Neljä hyvin erilaista hääpukusovituskertaa pisti kyseenalaistamaan koko mielessäni pyörinyttä häämekkovisiota – mikään ei tuntunut sopivalta.
Kunnes vihdoin viimeisellä sovituksella peilistä heijastui mieluisa näky. Puku joka tuntui täysin erilaisilta muihin verrattuna. Tiedättekö, sellaiselta jota ei tehnyt mieli ollenkaan riisua. Tuli fiilis, että vihdoin tallustellaan oikealla polulla – tai pitäisikö sanoa, että oikea mekko päällä alttarilla. 

 

 

Catering ja ruokavalinnat ovat kummitelleet mielessä lähinnä jättimäisenä lovena hääbudjetissa. Kuinka paljon tähän uskaltaa laittaa? Miten astiasto, tarjoilijat? Entä onko ruoka pöytiintarjoiltua, vai olisiko jokin osa siitä noutopöytää? Onneksi tässä kohtaa tuli kaasoni apuun ja kontaktoi hänen tuttujaan asiasta.
Nyt näyttää siltä, että saamme hyvää ruokaa, mutta niin ettei siihen mene koko hääbudjettia. Halleluja! Olen kyllä niin kiitollinen kaikesta avusta/vinkeistä mitä olen saanut tässä matkan varrella. Kultaakin arvokkaampia juttuja 🙂 

Seuraavana pohdintalistalla taitaakin olla juomapuoli.
Haluaisimme tarjota ainakin alkumaljat ja ruokajuomat. Se, että pitäisimme vieraiden juomalasit täynnä koko illan, voisi leikata niin ison siivun hääbudjetista ja häämatkakassasta, että näen jo meidät istuivan sen seurauksena häämatkaamme jossain mummolan mökkisaunassa.
Koitetaan keksiä tähän jokin ratkaisu ☺️

 

Miten olette ratkaisseet juomapuolen? Paljon tarjoata ja mistä ostaa tarjottavat? Nyt saa antaa vinkkejä jos sellaisia löytyy jostain juhlatakin taskusta 🙂

 

Kuvat: Minna Kaitajärvi

 

Tags:

 

Olen nukkunut kolme päivää miltei yhtäjaksoisesti. Autossa, sohvalla, sängyssä, kasvohoidossa – kuukahdellut kuin käkikello vailla paristoja.
Ystävieni ison hääviikonlopun ja Hangossa kolmen päivän juhlimisen aikana, ehti kertyä univelkaa niin paljon, että jos unellani olisi velkakirja, ei siinä olisi enää vapaita sivuja. Mutta se oli täysin sen arvoista.
Täysin sen arvoista.

Voisinpa elää tuon viikonlopun uudelleen. Kaikki ne naurut, tanssit, herkät hetket ja hullunkurisen hauskat tapahtumat. Erityisesti ne, kun ystävä ottaa artistilta mikin ja vetää täysiä oman soolon – kuin olisi megaluokan ammattilaulaja ja koko juhlakansa villiintyy huutamaan innoissaan haavi auki, että mitä hittoa.
Näissä häissä meni kaikki täysin nappiin, nuppiin ja yli odotusten. Jokainen hetki oli maaginen, tunnelma katossa, sääkin suosi, eikä edes meidän morsiusneitojen puheessa tullut änkytettyä pala kurkussa.
Osasyy häiden jälkeiseen väsymykseen taisikin olla tuo morsiusneitojen tehtävien jännittäminen. Vaikka nautinkin äärimmäisen paljon siitä, että sain kunnian seisoa ystäväni rinnalla tärkeänä päivänä ja morsian hemmotteli jokaisella aspektilla meitä kaasoja, olin vain asettanut itselleni hyvällä tavalla vähän liikaa suorituspaineita. Turhaan. Vaikka olisin ollut mukkelis makkelis pusikossa, ei se olisi edes haitannut morsianta. Niin chillisti tämä rautahermoinen neito (nykyinen rouva, heh) otti oman hääviikonloppunsa. Iso hunnun nosto hänelle siitä. Jokainen päivä olisin hänelle morsiusneito uudestaan jos voisin. 

Nyt on iso hymy kasvoilla kun katselen näitä kuvia. Kiitollinen ystävistä ja kokemuksista. (Ja siitä, että univelat alkaa vihdoin olla nyt kuitattuna). 

 

 

Me karataan nyt viikonlopuksi mökille, ja kun tulen takaisin aion pikkuhiljaa laskeutua täältä pumpulisesta lomatunnelmasta ja ottaa varovaisia askelia kohti töitä ja arkea. Kesää on vielä jäljellä, mutta pitäähän sitä vuokraakin maksella. En tiedä olenko koskaan ollut näin pitkään lomalla. Se on ollut ihanaa.

 

Kuvat: 1,5,7,8,11 @lottapolviander

 

Kun olet järjestänyt isot polttarit, perunut ne koronan takia ja järjestänyt ne uudestaan, voin kertoa, että suunnitteluun ja järkäilyyn on kulunut muutama päivä – ellei jopa viikkoja kalenterista. 

Mutta olen nauttinut joka sekunnista. Ihan oikeasti olen.
Meitä on yhteensä kolme morsiusneitoa ja polttarisuunnittelun lomassa on saatu niin esteiden ja onnistumisien kautta nauraa vedet silmissä. Juotu siinä lomassa muutamat kuohuvat ja käyty läpi kaikki oudoimmatkin ideat mitä löytyy mielen perukoilta, varattu, peruttu, palaverrattu, puntaroitu ja kikateltu.

Kun polttarit sitten vihdoin lähestyivät, huomasin että viimeistleyihin ja jännittämiseen meni polttareita edeltävinä päivinä minulta aikalailla kaikki aika ja energia. Halusin niin paljon, että kaikki sujuu hyvin. Perfektionisti-piru otti täysin vallan ja istui tukevasti ahterillaan olkapäälläni kuiskutellen kaikenlaista. Onnistuuko morsiamen yllättäminen, mitä jos sataa, mitä jos aikataulu ei pidä, mitä jos, mitä jos.. Mieheni sanoi että en puhunut hänelle sanaakaan edeltävinä päivinä. Olin kuulemma vain puhelimella viimeistelemässä ja varmistelemassa asioita, tai juoksemassa ympäriinsä tukka putkella. 

 

 

Mutta kaikki onneksi sujui.
Sujui paremmin kuin hyvin. Ja jos morsianta ja vieraita on uskominen, niin odotukset ylittyivät kuulemma kaikilla.

Tästä palautteesta tuli hyvä mieli ja viikonloppuna eletyt muistot näkyvät edelleen jättimäisenä hymynä kasvoilla.
Ja todella isoina silmäpusseina naamalla, mutta kaikki väsymys on täysin noiden kahden päivän arvoista. Ei niitä polttareiden jälkeisiä silmäpusseja muistella vanhana kiikkutuolissa, vaan kaikkea sitä hulluutta, hauskuutta, heittäyttymistä ja yhteishenkeä. Niitä tämän kummallisen koronakesän parhaimpia muistoja.

 

Millainen polttarikesä teillä on ollut?
Onko ollut peruttuja, pidettyjä, vai jonkinlaisia erikoisvariaatioita normaali polttareista? 

Ajattelin jakaa hieman tarkemmin myös ohjelmaa ja aikataulua näistä polttareista, mutta kysäisen toki ensin vielä luvan morsiamelta. Halusin nyt vain tulla pikaisesti päivittämään kuulumisia, nimittäin hiljaiseloa täällä on kulunut jo ihan liian pitkä tovi. En kuitenkaan ole kadonnut minnekään. Pääni on vain ollut todella isossa polttarikuplassa.

Palataan pian 🙂 

 

Tags: