Farmi, viinitila, ravintola, kauppa, puutarha, hotelli.. Babylonstoren-tila Paarlin viinitila-alueella oli kuin toinen maailma. Sellainen mihin pudotaan jostain Liisa Ihmemaassa kolosta.

Täältä löytyi pitkiä puutarhapolkuja erilaisten puiden, pensaiden ja kasvien keskellä. Koskaan et tiennyt tuleeko vastaan lampi, ankkaparvi vaiko kaktuslabyrintti.
Olimme ensimmäistä kertaa Babylonstorenissa ja meidän piti käydä nopeasti vain lounalla, mutta täällä menikin koko päivä seikkaillessa 🙂

 

 

Olisin halunnut testata paikan todella suosittua Babel ravintolaa, mutta se oli tupaten täynnä (kuten hyvin monet muutkin alueen parhaimmista ravintoloista), joten söimme puutarharavintolassa Greenhousessa, mikä oli myös kiva vaihtoehto söpöine picnic-annoksineen. Greenhousen jälkeen ostimme vielä Babylonstorenin marketista kahvipullat. Okei ja öljyä, suolaa, hunajaa, hilloa, viiniä! Minulla on heikkous viinitila-kauppoihin.

Jos joku joskus seikkailee Paarlissa päin, niin suosittelen vierailemaan Babylonstorenissa.
Ainut miinus tässä paikassa oli, että sen viinimaisteluhuone oli todella poikkeava linjaltaan muun farmin ihanan tunnelman kanssa. Sellainen hieman kolkko ja iso sisätila, jossa oli meluisaa ja liikaa porukkaa.
Olisin halunnut siemailla maisteluviinini puutarhapenkillä puiden alla, mutta jos jotain hyvää niin maisteluhuoneesta sai myös ruokaa – ihan mielettömän näköisiä juusto-leikkele-hedelmälajitelmia.
Vieläkin kalvaa mieltä, ettemme ottaneet sellaista.

Ensi kertaan.

 

 

Top – Ellos
Skirt – from Cape Town
Bag – & Other Stories
Sunglasses – Gucci

 

Ennen kun alan purkamaan Kapkaupungin ylipursuavaa muistikorttia, niin pikaiset terkut Helsingistä ja täältä meidän toimistolta. 

Tulimme viikonloppuna Suomeen ja olin ihan varma, että lomaltapaluumasennus iskee vasten kasvoja – samanlaisella voimakkuudella kuin miltä tuntui talvinen viima poskilla aamuyölllä Helsinki-Vantaan taksitolpalla ilman takkia.
Nukuttuani kuitenkin hyvät yöunet ja päästyäni toimistolla (ja meilitulvaan kiinni) tuntui taas ihanalta olla kiinni arjessa.

Sekin tuntui ihanalta, että kadut olivat ihanan puhtaat kaikesta kivikovasta jäästä ja uskalsin käyttää joitain muitakin kenkiä kuin traktoripohjaisia maihareita. Odotan niin paljon, että täällä saa pian alkaa keventää vaatekerroksia ja että kevät alkaa valaista katuja. Kalenterikin alkaa täyttyä jo kaikista Suomikesäjutuista. Uskaltaako jo haaveilla kesästä vai tuleeko sieltä jokin takatalven valkoinen kurittaja läimäisemään innostuksen punan pois poskilta?

 

Jokatapauksessa, ihanaa olla kotona 🙂 

 

 

Sweater & skirt – Mango
Shoes – Zalando
Bag – Celine
Coat – Filippa K (borrowed from Sara)
Photos: Kira Kosonen

Tags:

 

Pienenä rakastin uima-altaita (kukapa lapsi ei). Lilluin niissä rusinaksi asti, niin sateessa kuin paisteessa.
Uin kuin olisi ollut pyrstö, suomut, evät ja kidukset, vaikka oikeasti minulla ei ollut edes uimalaseja. Oli vain kloorista punottavat silmämunat tuijottamassa uima-altaan kaakeleita samalla kun pidätin veden alla hengitystä luullen olevani kala. 

Minulle oli aivan sama millainen pieni lätäkkö se uima-allas oli. Keksin sinne kyllä merenalaisen maailman merenneitoineen ja pärskyineen. Itse olin useimmiten Arielin roolissa, vaikkakin kerran taisin näytellä Erikin osaa liian innokkaana ja puin isäni farkut jalkaan vöineen kaikkineen ja hyppäsin ne jalassa ”moikkaamaan Arielia”. Voitte kuvitella paljon aikuisen miehen märät farkut painavat ja ne vetivätkin minut pohjaan ihan ankkurin lailla. Silloin viimeistään selvisi, etten ollut kala vaan ihan vain ihmislapsi – sellainen  joka tarvitsee happea. 

Onneksi siskoni huomasi tilanteen ja tuli pelastamaan.

 

 

Näitä kuvia katsellessani en voinut olla ajattelematta kuinka sekaisin onnesta pikkuJulia olisi mennyt näistä maisemista. Kivet, palmut, hiekkadyynit ja kaikki. Täydelliset puitteet rakentaa loistava mielikuvitusmaailma. Minua ei olisi saanut kirveelläkään pois tästä altaasta ja myönnetään – ihan näin aikuisenakin se tuntui hieman vaikealta.

 

Hat & Swimsuit – H&M
Photos: Mona Salminen