Kaupallinen yhteistyö: Timberland*

 

Olen vaeltanut, ratsastanut, tanssinut, matkustanut, kävellyt ja juossut Timberlandit jalassa. Ne ovat nähneet niin kaupunkiasfalttia, kuin Sveitsin alppeja. Maatilan mutaisia peltoja, lumisia Lapin hankia ja jopa kesäisiä nurmia.

Olen tanssinut läpi yön ne jalassa festareilla ja tarponut hiekkamyrsyssä Lähi-idän aavikkoa.

Poikaystäväni on kävellyt hänelle lahjaksi antamillani mustilla Timberlandeilla jo vuosia. Ehkä näiden kaikkien jälkeen voin hyvillä mielin sanoa, että tämän kengän takana voin seisoa?

 

 

Monipuolisuus on Timberlandin kengissä valttia. Timberland 6 inch Premium boot kengät suunniteltiin yli 40 vuotta sitten, ja se on edelleen menestystuote, jonka vedenpitävyys ja tunnistettava muotoilu on tehnyt siitä ikonisen. Kun ajattelet Timberlandia, tulee mieleesi luultavasti heti kuva näistä keltaisista klassikkobuutseista? Enkä yhtään ihmettele, että ne edelleen pysyvät ihmisten suosikkeina.  Jalat pysyvät kengissä lämpiminä kovassakin pakkasessa, nahan vedenpitävä käsittely ja teipatut saumat pitävät sateet ja loskan ulkopuolella eikä talvella tarvitse liukastella, sillä kumipohjan syvät urat antavat tukevan pidon liukkaalla alustalla.
Lisäksi ne ovat mukavat, tukevat jalkapohjaa ja näyttävät hyvältä yllättävän monen asun kanssa.
Kuten huomaatte, voin pitää niitä jopa silkkimekon kanssa aavikolla.

Tänä vuonna Timberland täyttää 45 vuotta ja sitä juhlistettiin Timberlandin tunnetuimman jalkineen 6 inch Premium Bootin erikoismallilla.
Juhlavuoden malliin on painettu 45th Anniversary – logo, joka erottaa sen tavallisesta Premium Bootista. Värivaihtoehtoja on kolme: Dark Green, Medium Brown ja Wheat (paremmin tunnettuna Yellow Boot), eli juuri tämä joka on minulla aavikolla jalassa. 

Mielestäni on mahtavaa, että kaapista löytyy tällainen klassikkokenkä joka kestää eri sääolosuhteita, trendejä ja aikaa. Saapi nähdä minne kaikkialle vielä tepastelenkaan vuosien varrella nämä Timberlandit jalassa 🙂

 

 

Shoes – Timberland
Dress – Zara
Location – Qatar

Photos: Kira Kosonen

 

◊ Olen ristinyt monet vaatteeni Hemuleiksi, mutta tämä on kaikista Hemuleista Hemulein.

◊ Olen viilettänyt tässä Hemulimekossa viimeiset neljä päivää. Satoi tai paistoi.

◊ Olen istunut tänään aamulla tunnin hammaslääkärin tuolissa. Sain vihdoin aikaiseksi käydä näyttämässä särkevää ylähammastani. Onneksi, oli nimittäin ihan viittä vaille valmis juurihoitokeissi. Nyt pääsin pelkällä paikalla.

◊ Olen nukkunut viime yöt todella oudosti. Herännyt aina ennen kelloa n. kuuden maissa ja nähnyt mitä oudoimpia unia.
Viime yönä näin unta, että olin ällön vanhan miehen lapsimorsian.

◊ Mistä syystä olen kiikuttanut tänään kotiin ehkä maailman isoimman unisiepparin. Instatorysta näkee, että se on oikeasti iso 😀

◊ Olen ommellut pitkästä aikaa! Eilen laitoin musiikkia soimaan, kaadoin itselleni punaviiniä ja kaivoin omelukoneen kaapista. Rauhoittavaa.

◊ Olen pienestä pitäen fiksaillut omia vaatteitani, mutta eilen menin niin pitkälle, että kajosin jopa bikineihini. Tuunatut biksut on selkeästi mun uusi juttu.

◊ Olen innostunut Esport Bristolin ryhmäliikuntatunneista (taas). Eilen meinasin ruveta itkemään Body Attackissa kun tunnin jälkeen oli niin hyvä fiilis. Kyllä, itkemään. (Syytän kuukautisia ja hormoneja).

◊ Olen testaillut kaupan uusia vegetuotteita ja yllättyny miten superhyviä ne on! Näistä lisää omassa postauksessa.

◊ Olen ottanut kunnolla Museokortin käyttöön ja käynyt viime viikolla Kiasmassa ja eilen Amos Rexissä Team Lab -näyttelyssä. Team Lab oli vaikuttava. Japanilaisen Teamlab-kollektiivin massiiviset videoinstallaatiot (varsinkin Vortex of Light Particles -huone) olivat jotenkin todella rentouttavia. Makasin salissa säkkituolissa ja vain tuijotin.
Jos ette ole vielä käyneet ja haluatte mennä, niin suosittelen menemään hiljaiseen aikaan 🙂

 

 

 

Dress – Zara
Belt – Gucci
Jacket – Superdry
Shoes – Acne
Bag – Chanel

Photos: Kriselda

Tags:

 

”Hyvää Vieroitusta” sanoo Mac-huollon asiakaspalvelia ja hymyilee samalla kun pakkaa pimahtanutta läppäriäni outoon foliokuoreen. ”Kyllä me se kuntoon saadaan” huikkaa vielä juuri kun olen ovella. Koitan nauraa takaisin, mutta kurkustani lähtee vain limaista köhinää.

Sinne meni läppäri. Monta vuotta hyvin palvellut MacBook Pro ei enää käynnistynyt. Sen mustalla näytöllä näkyi vain kasa sormenjälkiä ja oman vittuuntuneen naaman heijastus niiden takana.
Monille pikku läppärihuolto ei ole iso asia, mutta minulla oli siellä kaikki työt kesken ja hetken olin kauhusta aivan kankea.
Mitä nyt teen? Poikaystävän läppärillä ei ole mitään tarvitsemiani ohjelmia ja ystävieni koneet eivät yleensä lue edes uuden kamerani muistikorttia (eilen istuin Kiran luona illalla kolme tuntia kun taistelimme kortillani olevien yhteistyökuvien kanssa), plus kaikilla on muutenkin ihan omat kiireensä omien läppäreidensä kanssa. En halua olla vaivana.

Vilkaisin uudestaan kalenteriani ja koitin kannustaa itseäni katsomaan tätä tilannetta jonkun muun kuin maailmanlopun kannalta. Kunhan kaikki tiedostot eivät tuhoutuisi läppärin mukana, niin hyvin saan siirrettyä pahimmat deadlinet ensi viikkoon ja laskeskelin, että vaikka seuraava viikko tulee kuorimittumaan tuplahommista, en todellakaan kuole jos muutamaan päivään ei ole sitä omaa läppäriä kainalossa.

Olin sitäpaitsi sairastellut jo pari viikkoa. Ääneni on lähtenyt niin pahasti, että lääkäri kehotti olla puhumatta. En ole uskaltanut treenata ja nyt kun työtkin on hyllyllä läppärin takia, niin ehkä tämä on ihan hyvä asia? Voi keräillä omia voimia sillä aikaa kun tietokone on saikulla 🙂  Olla pienen hetken tauolla ihan kaikesta.

 

Täällä siis makoilen täydessä hiljaisuudessa tekemättä mitään (okei jos ei lasketa sitä, että näpyttelen teille tätä postausta  puhelimen kautta. Onneksi löytyi vanhat kuvat blogialustan luonnoksista:)). Ajattelin ensin käyttää tämän kaiken luppoajan kaikkien kaappien siivoamiseen, mutta samperi antaa niidenkin nyt ainakin tänään vielä olla.

 

Palaillaan siis sitten taas kun tämä läppäriasia on hoidossa 🙂

 

 

Photos: Mona Salminen / Edit by me

Tags: