On tullut aika tyttöjen jo perinteeksi muodostuneen Espanjan reissun.

Meillä on ollut myös tapana ostaa porukkamme tytöille vuorotellen lahjaksi tämän reissun lennot ja tänä vuonna omasta synttärilahjapaketista kuoriutui kortti, jossa luki sydämien kera ESPANJAN LOMA <3
Työtahti on viime viikkoina ollut yllättävän kova, joten hetken aikatauluttomuus, ystävät, aurinko ja lasi roseeta tuntuu juuri nyt todella hyvältä idealta.

Eipä voi muuta sanoa, kun että fiilis on aivan katossa ja olo jälleen todella kiitollinen tästä tyttöporukasta ja ylipäätänsä siitä, että tällainen loma on mahdollista.

Mutta ennen huvia, vielä muutama työasia. Lensimme tänne tänään edeltä Kriseldan kanssa hoitamaan muutamia työhön liittyviä juttuja, jonka jälkeen vasta torstaina kokoonnumme loppu tyttöporukan kanssa ja suuntaamme kaikki yhdessä isolle Marbellan talolle (jonka ystäväni järjesti meille tuttunsa kautta). Sitten on edessä neljä päivää täysin vain rentoutumista. 

Hola vacaciones en España!
(en tiedä menikö tuo oikein, mutta ymmärrätte varmasti pointin :)).

 

P.s arvatkaa tekisikö mieli leikata takaisin tuo otsatukka🤔

Kuvat: Mona Salminen (Barcelona 2018)

 

Täältä tulee vielä kunnon kuvapläjäys meidän Kemireissusta Lumenen kanssa.
Vierailtiin tosiaan Kemin lumilinnassa, yövyttiin lasikuutioissa ja seilailtiin pitkin pakkasmerta jäänmurtajan kyydissä ja käytiin kellumassa jäälohkareiden seassa 😀

Sai kyllä nauraa maha kippurassa näille umppalumppa-jääpuvuille ja sille millaiselta rapukeitolta näytti kun kaikki yhdessä kasassa lilluttiin hyisessä merivedessä jäälohkareiden seurana. Oli hauska päivä ihanien kollegoiden kanssa ja niin ihanan nähdä talvista Lappia! En ole tänä talvena ehtinyt kovin pitkälle pohjoiseen, enkä usko että ehdinkään joten kunnon paukkupakkaset ja kauniit lumiset maisemat tuntuivat ihanilta kokea.

Lumenen Arktis tuotteet selvisivät testistä ja kuvittelinko vain, mutta iho ei tuntunut punottavan tai kuivaavan samalla tavalla kuin normaalisti olisi näissä sääolosuhteissa 🙂 Hajusteettomat tuotteet sisältävät rauhoittavaa mustikka-, kaura- ja rypsiöljyä sekä kosteutta sitovaa beta-yhdistettä ja sopivat hyvin kuivalle, kosteusköyhälle ja herkälle iholle.

 




 

Sääolosuhteista puheenollen – on tuntunut absurdilta seurata lumimyrskyistä Helsinkiä Instagramista samalla kun itse makoilee keskellä aavikkoa! Taisimme lentää juuri pois pahimman myräkän alta 🙂

Seuraavassa postauksessa sitten ollaanki myös tällää blogissa ihan eri maisemissa. Paljon aavikkokuvia luvassa.

 

Kuvat: Mona Salminen, Didem & minä

Tags:

Tapahtuipa kerran (eli eilen) paluumatkallamme kotiin Tallinnasta..

 

”20 minuuttia ennen laivan lähtöä pitää olla satamassa” sanoo tiukasti satamavartia kun pyllähdetään paikalle 15 minuuttia ennen laivan lähtöä. 

Ei auttanut puhuminen, eikä se että syytettiin taksikuskia. Lipputiskillä on toinenkin laivasta myöhästynyt porukka. Kolme naista jotka olivat meitäkin enemmän tukalassa tilanteessa. Naisilla oli ilmeisesti hytti laivasta ja kaikki tavarat kotiavaimista vaatteisiin siellä hytissä nyt seilailemassa kohti Helsinkiä ilman omistajia. 

Meillä oli sentään tavarat mukana, eikä siinä auttanut muu kuin alkaa selvitellä pääsemmekö jollain toisella laivalla kotiin vielä samaisena iltana.

 

Tiesinhän minä, että satamissa ollaan tiukkoja näiden laivaannousu-aikojen kanssa. Lipussakin jo lukee, että maihinnousu päättyy 30 minuttia ennen laivan lähtöä, joten nyt tulee se ”syytämme taksikuskia” -kohta. Olisimme nimittäin olleet ajoissa, ellei uberkuskimme olisi ollut ihan hukassa. Sen sijaan, että hän olisi jättänyt meidät terminaalin pääovien eteen, kuski ajoikin meidät suoraan sinne laivaan autolla menevien autokaistalle ja tuosta pikkumutkasta koituikin pikkasen enemmän harmia. Katsokaas kun laivasta oli samaan aikaan juuri tyhjentynyt lastillinen Tallinnaan matkaavien autoja ja uberin uukkarin jälkeen nehän kaikki olivat nyt siinä jonossa ennen meitä jonottamassa poispääsyä tuolta aitokaista-alueelta. Siinä sitten kökittiin ja kirottiin etanavauhtia liikkuvaa jonoa lähemmäs kaksikymmentä minuuttia. 

Kun pääsimme pois pahimmasta jonosta, turhautuneisuutemme on selvästi tarttunut kuskiin ja yht’äkkiä auto pinkaisee ihan Gran Turismo -vauhtia täysiä päin punaisia, kääntyy pyörätielle ja ajaa pitkän pätkän pyörätietä pitkin satamaan, vaikka ihan normi autotiellä olisi ollut hyvin tilaa. Kun kuski kääntyy pois pyörätieltä ottaa auton pohja todella kovalla kolauksela kiini pyörätien reunakiveen ja kuski päästää suustaan liudan virolaisia kirosanoja.

Tyssäämme siihen. Me kaivamme laukkumme takakontista, kuski jää auton alle kumartuneena kiroamaan kolhiintunutta autoa ja me juoksemme täysiä satmaan kuulemaan tuomiomme siitä ettemme todellakaan saa enää laivaan nousta. Kaivan puhelimeni katsoaksekseni muiden laivojen aikatauluja ja näytölle pingahtaan uber-appin pyyntö arvoida matka. Naurahdan ja näpyttelen yhden tähden. Pahoittelut vaan kuski, mutta nyt ei mennyt ihan nappiin tämä matka.  

 

 

Onneksi toisesta satamasta lähti vielä Helsinkiin laiva vaikka oli jo myöhäinen ilta. Ei muuta kun uudet liput ostoskoriin ja uusi taksi kohti toista satamaa. Uudelle kuskille kerroimme että emme halua autokaistalle, vaan ihan vain jalankulkijoille tarkoitetun lähtöaulan ovien eteen.

 

 

Coat – KappAhl
Sweater – Monki
Skirt – Zara
Shoes – Zalando
Bag – Celine

Suitcase- Samsonite
Photos: Mona Salminen

Tags: