WE ARE HERE! 21 joulu

Kuinka ihanaa olla täällä taas, vaikka tavallaan tuntuu, että en kovin kauaa olisi poissa ollutkaan.
Tajusimme juuri, että olen onnistunut olemaan täällä jo kolme kertaa vuoden sisällä. Se on mahtavaa jos mikä. Se että minulla on mahdollisuus siihen, tai vaikka ei olisikaan – luultavasti tekisimme sen väkisin mahdolliseksi.

Lento meni paremmin kuin koskaan. Pikainen vaihto Ranskassa meni terminaalista toiseen seikkaillessa ja jonottaessa, ja pian istuimmekin jo taas koneessa. Katsoin elokuvan We’re The Millers ja hirnuin yksikseni samalla kun yritin syödä lentokone versiota tikka masalasta. Tämän jälkeen käperryin muurahaispesän näköisen keon alle, minkä olin rakentanut vilteistä ja neuleestani ja nukahdin. Melkein kahdeksaksi tunniksi! Okei keko saattoi välillä kaatua Laurin syliin, tai päin edessä istuvan selkänojaa ja minä säikähtää siellä sisällä niin että rimpuileva kasa muistutti kohtauksen saanutta Muumilaakson Mörköä, mutta nukahdin aina heti uudestaan ja heräsin kunnolla vasta aamupalalle.

Energiaa siis riitti ensimmäisenä päivänämme täällä vielä paljon ja se tulikin tarpeeseen, nimittäin Saara ja Ryan oli järjestänyt pienet illanistujaiset/juhlat, missä viini virtasi ja terassilla raikui musiikki ja puheensorina. Oli ihanaa nähdä vanhoja tuttuja, sekä uusia kasvoja. Pidän näistä ihmisistä paljon.

Aamulla olo oli muutamasta viinilasistakin huolimatta edelleen virkeä ja vietimmekin sen Laurin kanssa lenkkeillessä Lions Headille. Tai siihen puoliväliin. Siinä kuumuudessa pieninkin kukkula oli silmissäni Mount Everest ja vesipulloni vesi kiehui ensimmäisen viiden minuutin jälkeen niin paljon, että ainut lohtuni oli hidastaa hetkeksi pienen pensaan tarjoavan varjon alle. Ei ihme, että lenkkipolulla ei tullut muita vastaan. Kuka hullu juoksentelee aamupäivällä pahimpaan helleaikaan?
45minuutin lenkin jälkeen huojuin kotiin, jaksoin juuri ja juuri riisua kengät ja housut ja heittäydyin uima-altaaseen urheilutopissani ja pikkareissa.  Sukeltelin viileässä vedessä hetken, kunnes lösähdin aurinkotuoliin lehden kera, miettien miten hemmetin ihanaa elämä voikaan olla.

Ja siitä lehdestä puheenollen. Minun ensimmäinen juttuni on tammikuun Cosmopolitanissa ja se tuntuu niin hassulta! Nähdä monta pikku Juliaa samalla aukeamalla ja omia kirjoituksia siinä vieressä. Olen niin kovin innoissani tästä ja Cosmopolitanista ylipäätänsä, että tietysti suosittelen kaikki alukemaan sen 🙂

Lehtitarjous blogin lukijoille TÄÄLTÄ.
4 lehteä hintaan 19,90€ (sisältää myös digilehden ja uusimman Cosmon iPad-versiona)
Kaikkien 15.1.2014 tilanneiden kesken arvotaan Michael Korsin laukku.