VIRTUAALINEN ALPAKKATERAPIA 20 marras

Alkuviikkoni on ollut tahmea ja jumittava kuin likainen purukumi kengänpohjassa.
Inhoan aikaansaamattomuuden tunnetta ja sitä, että vaikka kuinka syö hyvin, urheilee, joogaa, nukkuu pitkään ja yrittää olla niin zen ja läsnä, niin silti on pinna kireällä ja väsynyt.
En myöskään pidä siitä, että valitan näistä asioista, vaikka kaikki on paremmin kuin hyvin täällä omassa pikku marraskuisessa valtakunnassa. 

Eilen toimistolla siivosin tilanpuutteesta valittavaa läppäriäni ja törmäsin näihin vuoden vanhoihin alpakkakuviin Etelä-Afrikasta. Löydöstäni innostuneena jumituin läppärisurffaamaan menneillä reissuilla. Kansio kerrallaan vierailin mm. Thaimaassa, Kapkaupungissa, Balilla  ja pian huomasin hymyileväni suupielet korvissa. Ihan kuin olisi saanut aimoannoksen D-vitamiinia pelkästään katsomalla aurinkoisia reissukuvia.
Erityisesti Hulluksi Professoriksi nimeämme alpakka nauratti ja muisto siitä, miten miehestäni kuoriutui kunnon alpakkafani. Nimesi niitä, syötti ja silitti niitä kuin pikkulapsi haluamatta ollenkaan lähteä pois farmilta. Ikinä.

Kun vihdoin sain revittyä Aleksin pois alpakoita halaamasta, vierailimme vielä Paarlin viinitloilla, missä  saatoimme juoda pienet päivähiprakat ja hölmöillä kahdestaan paahtavan Afrikan auringon alla kaukana velvollisuudentunteista. 

Tämän virtuaalisen reissutuokion jälkeen sain päivän to do -listani hujauksessa suoritettua ja olin heti paljon paremmalla tuulella. Ajattelin, että tämä pikku alpakkakuvapläjäys oli saatava myös tänne – ehkä näiden kuvien jälkeen on pieni hymy jonkun toisenkin huulilla 🙂