UUSI VUOSI, VANHA MINÄ 09 tammi

En ole kovin murehtivaa tyyppiä, mutta vuoden vaihtuminen tuntui aiheuttavan loman väsyttämille aivoilleni yhtäkkiä hieman paineita. Joka puolella kun hekutetaan uutta minää ja niitä uusia lupauksia. Huomasin pohtivani, että pitääkö tässä nyt itsekin keksiä tälle maagiselle 2020 vuodelle heti uusia mielettömiä toimintasuunnitelmia. Tarvitsenko uusia bisnesideoita, sijoitusasuntoa, retriittireissua, detox-kuuria, hybridiautoa, vessaremppaa ja kasapäin uusia sisutustarvikkeita? Onko vaatekaappini nyt koottu oikeista materiaaleista ja tarvitsenko uusia harrastuksia tai hyvinvointiluentoja?

On toki hyvä olla päämääriä, huolehtia hyvinvoinnistaan ja unelmoida, mutta en halua juosta hedonistisella juoksumatolla vain koska tätä kaikkea tuputetaan joka tuutista. Jos oikeasti mietitään, niin minullahan on jo kaikkea. 

Juuri näin on ihan hyvä olla.

Ote kirjasta Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan -kirjasta:

”Nykykulttuurissa vauhotetaan self-help oppeja ja tavotteita: ole onnellisempi, ole iloisempi, tehokkaampi. Kaavamaiset elämäntapaohjeet  ja kaikkipirskahtelevan  tsemppihenkinen opaskirjalässytys keskittyvät tosiasiassa puutteisiin. Ohjeet keskittyvät epäonnistumisiin ja heikkouksiin, joita kukin itsessään näkee. Ne nostetaan kepin nenään huomion keskipisteeksi.

Syy peilin edessä hoettuihin ”olen kaunis” -mantroihin on tunne siitä, ettei tunne olevansa tarpeeksi kaunis. Syy treffi- ja ihmissuhdevinkkien ahmimiseen on tunne siitä, että on nykyisellään jotenkin vääränlainen

Eikö olekin ironista, että kun keskitymme vimmaisesti myönteisiin ominaisuuksiin – mikä on parempaa, mikä on ylivertaista – ajattelemmekin oikeastaan vain kaikkea sitä, mitä emme ole, mitä meiltä puuttuu, mihin olisi pitänyt pystyä, mutta mihin emme pystyneet.
Eihän kukaan aidosti onnellinen ihminen koe tarvetta seistä peilin edessä toistelemassa ääneen sitä, että on onnellinen. Onnellinen ihminen on onnellinen ilmankin.”:

Rakastuin tähän kirjaan jos sen ensi sivuilla. En ole edes puolessa välissä, mutta olen kirjamerkinnyt siitä jo varmaan kymmeniä lauseita. Todella virkistävää luettavaa ja hyvä muistutus siitä, että pitää osata antaa olla. Heti kun lakkasin miettimästä täysin turhia 2020 -paineita, alkoikin arki rullaamaan sellaista vauhtia, että hyvä kun maltan innostukseltani edes nukkua. 

Tule vain uusi vuosi, minä pysyn samana vanhana.

Kuvat: Hanna Väyrynen