TYHJÄ JOULUKALENTERI

 

Mieheni hankki tänä jouluna keittiön seinällemme punaisen joulukalenterin. Sellaisen ison huopaisen, missä on vain tyhjiä taskuja. Käsky kävi, että luukut pitää täyttää vuorotellen. Parittomat luvut olivat minun vastuulla ja parilliset Aleksin. Se luukku mitä koristi kuusi olisi Rubenin luukku. 

Joulukalenteri oli ehkä hitusen isompi ja paljon paljon punaisempi kuin mitä itse olisin valinnut koristamaan seinää kokonaiseksi kuukaudeksi, mutta ele oli kuitenkin sen verran hellyyttävä, etteihän nyt kalenterin ulkonäöllä ollut tietenkään mitään merkitystä.

Aluksi tosin vähän säikähdin koko ajatusta. Pitääkö tässä nyt joka toinen päivä olla lahjataikuri, mystinen ja luova? Tuntuu, että loppuvuosi on rutistanut kaikki ideat päästäni ja aloin heti stressaamaan, etten keksi tarpeeksi kivoja lahjoja.
Lisäksi olen todella out koko joulu-moodista – itse asiassa elän vieläkin marraskuuta!

 

 

Kalenteri lähti käyntiin maltillisesti. Ensimmäisinä päivinä luukuista löytyi suklaata, lakuja, teepusseja, mutta pian aloin innostua ja yhtäkkiä alettiin molemmat korottaa panoksia. joulukalenteri olikin se tämän joulun fiiliksen nostattaja. 

Luukuista alkoi paljastua ”riisipuuro aamiainen sänkyyn” -lappusia ja jopa hierontalalahjakortteja. (Myyty).  On ollut myös pannariaamiaista, aamiaista Ekbergissä, ravintolalahjakortteja, munakas aamiainen (siksi kuvassa yhdestä luukusta pilkottaa kananmuna), kasvorasvaa ja ”vien koiran aamupissalle koko loppuviikon” lappuja. 

Okei, joulukalenteri saa jäädä.
Tästä joulukalenterista tulee uusi perinne. 

 

No Comments

Post A Comment