TÄHÄN VÄLIIN JOTAIN MUUTA 02 loka

Palmupuita olisi vielä muistikorttikaupalla tulossa. Mm. Bangkok kaikkine tarinoineen kertomatta, mutta alkaako reissujutut jo tuntua puuduttavalta? Mitä ylipäätänsä tykkäätte reissupostauksista lukea? Hotelli, ravintola, nähtävyys, vai vaan jotain ihan muuta höpinäjuttuja?  

Muutamia muitakin matkoja matkoja nimittäin luvassa ja olisi kiva kuulla teidän toiveita. Tänään mm. matkataan Pietariin junalla 🙂 

Reissujen välissä yritän jotenkin pitää kiinni arjesta. Eilen poljin toimistolle kaupunkipyörällä salin jälkeen ja ihmettelin miten pyöräily tuntui niin raskaalta. Hyvä kun pääsin eteenpäin! Ajattelin, että olen vain poikki kuntosalista ja että ehkä pyörässä oli jokin pieni vika. Jatkoin polkemista naureskellen samalla itselleni kun en edes tasaisella tiellä en päässyt kovempaa kuin kävelyvauhtia. Hikipisarat valuivat pipon alta ja tunsin miten reidet olivat ihan maitohapoilla. Katsoin kelloa ja olin pyöräillyt jo lähemmäs 19 minuuttia reitillä jossa minulla yleensä menee yhdeksän minuuttia. Olenko jossain piilokamerassa missä Alepapyöriin viritetään jekkuja?

Kun lopputtoman paikoillaan polkemisen jälkeen (ja jep ei ollut pyöräasemia välissä, missä olisin voinut vaihtaa pyörän uuteen) pääsin toimistolle, olin niin hikinen, että oli pakko riisua miltei kaikki vaatteet pois. Kun muut tytöt tulivat toimistolle, oli heillä hieman ihmettelemistä kun istuin oman työpöytäni ääressä aivan punaisena ja pelkissä rintsikoissa. 

Kotimatkalla vasta tajusin mikä pyörässä oli vikana. Olin asettanut painavan kassini pyörän etukoriin, niin että se oli painollaan kiristänyt käsijarrut piuhat tiukaksi. Olin siis pyöräillyt koko matkan niin sanotusti jarrut pohjassa. 

Ja vähän juuri tuolta minusta tuntuu muutenkin nyt arjessa. Yritän ehtiä olla joka paikassa ja tehdä kaikkea, mutta olen välillä yhtä tehokas etenemään askareissa kuin pyöräilijä joka pyöräilee jarrut pohjassa.

Coat – Zara
Skirt – Mango
T-Shirt – Gt
Shoes – Zara
Bag – Chanel

Photos: Mona Salminen