Tässä on se hame. Hame, t-paita, nahkatakki ja liian paksut sukkahousut.
Yritin kopioida H&M:n mainosta, mutta mehän ollaan kuin yö ja päivä. Minä olen se yö.
Tai ainakin nuo sukkahousut ovat.

Voin kertoa teille salaisuuden; ne eivät oikeasti ole edes paksut, ne ovat isot.
Minä nimittäin inhoan puristavia sukkahousuja. Inhoan sitä tunnetta kun sukkahousujen haarojenväli on jossain polvien kohdalla ja vyötärönauha painaa punaisen viivan vatsaan.

Ja sitten kun pitkin päivää nostelet niitä ylös ja alas ne repeävät.
Siksipä (niin kekseliäs kun olen) käytän isoja sukkahousuja!
Sellaisia millä on tilaa venyä ja vatsan varaa olla vapaana puristuksista. Siksipä sukkahousuni näyttävät siis tummilta koska ne ovat ikään kuin kai rypyssä.

-Toki voisin ostaa todella ohuet ison koon sukkahousut, mutta vaikka ne olisivat kokoa XL, ovat ne niin pirun ohuet että reikiä tulee pelkästä tuulenpuuskastakin.
-Toki voisin myös ratkaista ongelmani ostamalla laadukkaat istuvat sukkahousut (omani ovat useimmiten Lindexiltä), mutta en ole vielä löytänyt mitään hyvää merkkiä.
-Toki minulla on suurempiakin ongelmia.

Käyttääkö kukaan muuten ihonvärisiä sukkahousuja? Itselläni ne ovat ehdoton ei. En osaa selittää miksi.

Takki // Zara
T-paita // Gt
Laukku // Mulberry
Hame // HM
Kengät // JC rum moto boot

 

Käytin pitkästä aikaa nahkahousuja. Nahka tosin tässä tapauksessa on puuvilla/polyesteri/elastaani –sekoitus.
Ne tekevät jaloistani hassun malliset.

Rolling Stones paita on Pull&Bearista. Olin iloinen kun löysin sen sieltä.

Yhtä hyvä löytö ei ehkä ollut ihmisellä, joka oli eksynyt blogiini goolettamallaan hakusanalla ” kuvia paleltuneista eläimistä”.
Yök. Mitä sinä nyt sellaisilla kuvilla teet? En halua tietää.

Muita eriskummallisia hakusanoja, joilla blogiini on viime aikoina eksytty:

bare minerals alepa
Kertokaa toki minullekin kun Bare Minerals saapuu Alepan hygieniahyllylle.

espoo steinerkoulu kahvakuula
Apua, olen käynyt kouluni aivan väärällä aikakaudella! Onko Eurytmia tuntien kuparikeppitanssi vaihtunut kahvakuulatuntiin?

missä elefantintissi
Siinä hyvä kysymys. Tätä harva tulee varmasti miettineeksi. Vastausta blogistani ei varmasti ole löytynyt, mutta ehkä seuraavalla kerralla elefantin tissiä etsivää onnistaa kun sen sijainnin voin nyt tänne kertoa: Norsun rinnat sijaitsevat sen vatsan seudulla, lähellä etujalkoja. Siellä loogisessa paikkaa missä niiden kuvittelisikin olevan.

maailman pisin mies
Ei ainakaan meidän Lauri.

luulin että katosit
En ole menossa minnekään.

kuinka peitän naamani
Kokonaanko?

urheilija nännit näkyy
Kehoitan siirtymään ehkä toisen urheilulajin pariin. On mahtanut olla tylsää kun huomio on kiinnittynyt selvästi siihen ”ollennaiseen”.

alastonkuvia nuorta tissiä
on hyvä että täsmensit minkä ikäistä rintaa alastonkuviisi tahdot.

tirkistelyä hameen alle
Alan vakuuttua, että blogini on täynnä pervoja.

talvi hiusraja
Hiusrajaa ei tosiaan pidä aliarvioida. Syksy hiusraja on suosikkini.

”minun vaivasenluut”
Onneksi ”minun vaivasenluut” eivät ole ongelmamme vielä.

teini pissaa housuihin
Mikäköhän mahtaa olla ollut sinua tyydyttävä tulos tähän hakuusi? Onneksi en ole enää teini.

vuokraa tsunami
Se päivä kun tsunameja aletaan vuokrata, minä muutan syvälle sisämaahan.

Että sellaista.

Bleiseri & housut – GT
Paita – Pull&Bear
Laukku – Mulberry
Kengät – Jeffrey Campbell
Aurinkolasit – Gucci
Sormukset – BikBok & Gt

Tiedättekö sen tunteen kun kansio, (missä on muutama sata kuvaa. Sata todella tärkeää, tai hyvää kuvaa) vain katoaa?
Työpöydällä sen paikalla on tyhjä läntti eikä kansio todellakaan ole siellä roskakorissa, ei jonkun muun kansion sisällä piilossa, tai missään muuallakaan. Ei löydy muistikortilta, tikulta, levyltä ei mistään. Kadonnut.

Sen tunteen kun tekisi mieli heittää tietokone seinään ja itkeä.

Näin minulle kävi eilen.
Olin viime viikolla tehnyt kaksi paitaa. Tai, no painanut niihin tekstin/kuvion. Paitojen tekemiseen meni muutama tunti ja olin innoissani kuvannut koko prosessin. Kun paidat olivat valmiit olin kuvannut ne päälläni ja siinä oli mennyt varmaan vielä kolmas tunti. Ajattelin saatuani ne kaikki liki 300 kuvaa koneelleni että tästä tulee varmasti hyvä postaus.

Eilen kun aloittelin tekemään sitä ”hyvää postausta” hyvän postuksen kansio oli kadonnut ja näin päästään taas siihen pisteeseen mistä muutama rivi ylöspäin puhuinkin.

Mutta, (onneksi tässä tarinassa on mutta). En suostunut luovuttamaan. Olin niin raivoissani kadonneelle kansiolle, että googletin keinon löytää sellainen takaisin ja näin minulle aukeni kokonaan uusi palautusohjelmien ihmeellinen maailma. En ihan oikeasti tiennyt että sellaisia on olemassa, tai ainakaan että tällainen tavallinen tallaaja osaisi niitä käyttää. Mutta minä käytin! Latasin jonkun ihmeen Renee Undeleter—ohjelman enkä tajunnut siitä mitään, mutta jotenkin onnistuin saamaan ohjelman kautta jostain salaisesta roskakorista n. miljoona kadonnutta tiedostoa – miljoonassa eri kansiossa tietysti. Jokaisessa niistä oli pitkän tirkistelyn jälkeen havaittavissa n.2-10 kuvaa tästä kadonneesta kansiostani.
Minulla meni tietojen palauttamiseen oikeasti n. kaksi tuntia. (osittaiin siksi ,että en aluksi hoksannut että tiedot pystyi palauttamaan vain ulkoiselle kovalevylle).
Mutta olin niin onnellinen kun löysin ne, tai ainakin osan ja ihan vain siksi omistan nyt kokonaisen postauksen näille kahdelle urhealle jälleen löydetylle roskiksesta kaivetulle kuvalle.

Postaus itse paidoista tulee myöhemmin.