Yksi ehdottomasti parhaimmista ruokakokemuksista Tallinnassa (ja ehkä jopa vähään aikaan missään muuallakaan) oli ensimmäisen päivämme illallinen ravintola Ö:ssä.
 

 

Ravintola Ö. Mere puiestee 6E. Sijaitsi keskustassa, aivan hotellimme Nordic forumim lähellä.

 

 

Olimme todella aikaisin illalistamassa ja ravintolassa oli lisäksemme vain kaksi asiakasta, joten pääsimme valitsemaan rauhallisen ja tunnelmallisen pöytänurkkauksen.
Palvelu pelasi täydellisenä alusta loppuun ja ensimmäisenä tarjoilija kiikutti meille terveiset keittiöstä:
punajuurikeittoa ja kalalusikka (pahoittelen, etten tosiaan muista oikeaa nimeä kalalle ym, mitä lusikalla oli). Molemmat maistui oikein hyvältä.
Sitten tuli leipä. Leipä saa ihan kokonaan oman mainintansa, koska en ole ehkä ikinä nauttinut näin paljon ravintolan alkuleivistä. Söin muistaakseni viisi leipää ja tuon koko voikökkäreen.
oi voi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääruuaksi otin eksottisesti hirveä ja Lauri vasikkaa. Molemmat suli suussa ja kaikki pienet maut sopi yhteen täydellisesti, jopa lautaseni porkkanaraaste oli taivaallista- mitä ihmettä siinä olikaan, se oli elämäni paras porkkanaraaste.

 

 

 

Venison with onion marmalade tartelette and celeriac purée with blueberry sauce 24€

 

 

 

 

 

Veal in black pepper sauce served with roasted beetroot and potato purée 24€

 

 

Jälkiruokakaan ei tuottanut pettymystä mustikkajuustokakku oli ihanaa ja tämäkin lautanen nuoltiin puhtaaksi jokaista murua myöten.

 

 

 

Blueberry cheesecake with vanilla ice-cream and baked apple cream 8€

 

 

 

 

 

Joko tuli kehuja tarpeeksi? Ei ihme, että ravintola on toistumiseen vaittu Tallinnan parhaan ravintolan tittelin kärkisijoille ja Ö asettikin kieltämättä riman todella korkealle heti ruokalomamme alussa.

Voipi olla, että osasimme myös valita juuri omiin ruokamieltymyksiimme sopivat annokset ja siksi kaikki niin täydellistä, mutta tänne haluan ehdottomasti uudestaan testaamaan muitakin ruokia.

 

Tuli juhlittua enemmän, kuin olisin kuvitellut, mihin olen tottunut, tai mihin energiani on yleensä riittänyt.
Onneksi aiksaisemmilla Barcelona visiiteillä on jo muutamaan otteeseen kierretty nähtävyydet, rentouduttu, nukuttu hyvin ja herätty aikaisin aamulla rannalle, niin ei hävetä nyt ihan niin paljoa.
 

Yökerhot ovat auki aamukuuteen. Tämän jälkeen (yliluonnollisille ihmisille, jotka oikeasti muka jaksavat valvoa vielä kuudenkin jälkeen) on tarjolla jatkoja ja aamubileitä reilusti ja kaikille. Onneksi itse inhoan jatkoja. Uskon, että naamani muuttuisi yhdeksi isoksi silmäpussiksi ja tarvitsisin ainakin viikon unta jos niihin eksyisin.

Aamukuuteenkin oli jo aikamoinen koettelemus. Välillä väsytti niin paljon, että teki mieli nukahtaa pystyyn. Joko olen tulossa vanhaksi, tai sitten sisälläni elävä partyeläin on todella pahasti kuukahtanut.
 

 

 

Eräänä iltana lähdimme katsastamaan hieman pidemmällä sijaitsevan La Terrazza nimisen yökerhon (jos nyt linnaa voi kutsua yökerhoksi). Paikka tosiaan kun sijaitsi oikean linnan sisällä, että ei sen kummemmat puitteet.
Miten olisi Sedu Koskinen, yökerho esim. Suomenlinnaan?
 

 
 

 

 

Juhlien jälkeen lähdimme metsästämään taksia ja löysimme toisen linnan, sekä huoneen missä oli vettä? Riemastuin näistä kuin pikkulapsi karkkikaupassa ja veteen oli pakko päästä tanssimaan. Hyvä etten linnan suihkulähteeseen hypännyt.
 

 

 

 

 

Nähtyä tuli myös pakolliset rantakadun yökerhot mm. Opium, jonka henkilökunnalla on pahoja asenneongelmia ja jopa minulle meinattiin kutsua portsarit paikalle kun pudistelin päätäni sille, miten kaksi vodkabatterya voi maksaa 28 euroa.
Vieressä sijaitseva CDLC oli onneksi paljon mukavampi ja viihdyttiin myös pienissä baareissa ja kuppiloissa Goticin kapeilla kujilla.
 

 

 

 

Nyt on Barcelonapostaukset melkein lopussa, ehkä ostoksista tulee vielä jotain, mutta muuten tämä oli tässä ja voidaan palata normaaliarkeen. Asukuvia ja ruokarespetejä? Niitä ei ole täällä näkynyt aikoihin, jos muita postaustoiveita löytyy niin saa toki kertoa 🙂

Tags:

Ystäväni aina ihmettelivät kun sanoin, etten ole koskaan oikein kokenut mitään mielettömän hyviä ruokaelämyksiä Barcelonassa. – Tuossa mahtavasssa ruokailukaupungissa.
En tiedä onko minulla oikeasti vain todella huono tuuri, vai voiko hyvän ravintolan löytäminen sieltä oikeasti niin suurta arpapeliä?

No, onneksi tällä kertaa onnisti ja sain melkein joka ravintolassa hyvää ruokaa. Tietysti asiaa auttoi se, että söimme vain ravintoloissa mitä meille oltiin suositeltu.
Näitä suosituksia olisi enemmän kuin mukava jakaa myös eteenpäin, mutta minä toope täälle hei, en kaikessa viisaudessani tajunnut tallentaa ravintoloiden nimiä takaraivooni. Olisihan se ollut kamala vaiva.

Tässä kuitenklin muutama mitä mieleeni jäi.

Sushia. Kerrankin söin melko hyvää sushia ulkomailla! Melko sana tulee siitä, että olen todella vaativa tämän ruokalajin kohdalla ja vaikka paikkaa on kehuttu paljon, se ei silti mene omien suosikkejeni edelle. Hyvää ruoka kuitenkin oli.
 

 

Kysessä on ravintola Nomo, joka sijaitsee lähellä Passeing de Gracia katua, muistaakseni Diagonal metroasemalta ylöspäin.

Passeing de Gracia kadulla ja sen läheisyydessä sijaitsi muitakin hyviä ravintoloita.
Tapasta syötiin kahteen kertaan kadun alkupuolella sijaitsevassa TapaTapa- ravintolassa.
 

Ensimmäisellä kerralla ruoka oli mielestäni todella hyvää. Toisella kerralla jäi vähän huonompi maku suuhun, vaikka söimme osittain samoja tapaksia, kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Onko tämäkin nyt jotain arpapeliä sitten, tiedä häntä.

Toisella käynnillämme saimme vielä todistaa mitä oudoimman vessassakäynnin.
Ravintolan alakerrassa sijaitsi vessat ja ennen lähtöämme kävimme siellä vain ilmeisesti nähdäksemme paikallisen naisen (ihan siististi pukeutunut ja muutenkin normaalin oloinen) pesemässä hapaita.
Naista ei häirinnyt ollenkaan meidän läsnäolomme hänen suorittaessaan iltapesuaan. Kun hampaat oltiin viimeistelty oikein hammaslangalla, alkoi kasvojen puhdistus ja rasvaaminen. Tämän kaiken olisin sulattanut vielä ihan muitta mutkitta, mutta ei. Nainen ottaa seuraavaksi pikkuhousunsa ja alkaa pestä niitä lavuaarissa, siis yhtään häpeilemättä hanan alla hinkkasi sormin pikkkuhousuistaan likaa pois.
Kaiken kukkuraksi hän kysyy meiltä englanniksi voisimmeko auttaa häntä.
– siis toki, onko sinulla siellä toisia pikkuhousuja mitä voisin pestä, vai pidänkö näistä kiinni, jos sinä hinkkaat.?

Tässä vaiheessa ystäväni poistui vähin äänin vessasta minun jäädessä tähyilemään mahdollisia piilokameroita naisen kuivatessa pikkareitaan käsienkuivaajassa.

Piilokameroita ei löytynyt, eikä nainen osoittanut mitään lopettamisen merkkejä, joten häivyinpä sitten minäkin, ennen kuin alkaisi vaikka tukan pesu vessanpöntössä.

Koska asuimme ystävämme luona, missä käytösämme oli keittiö kaikkine tarvikkeineen sai onneksi aina välillä vetäytyä kummallisesta ravintolamaailmasta syömään kotiruokaakin.
Itsehän en ruoanlaitto puuhiin tosin osallistunut kertaakaan. Talossa oli osaavia ruoanlaittajia jo ihan tarpeeksi ja koska minulle on suurta luksusta jos saan jonkun muun tekemään kotiruokaa vetäydyin vain katselemaan ja nauttimaan lopputuloksesta.

 

 

Ruokakaupassa ruoka on muuten aika halpaa ja varsinkin LaRamblan isomassa marketissa valikoima todella hyvä. Aamiaistarvikkeet ostettiin aina kotiin/rannalle ja tahdon muuten myös suomeen ihania hedelmärasioita, mitkä maksavat ehkä maksimissaan sen kaksi euroa.
Täällä kun saa sen hienon hedelmärasian stokkalta hintaan jotain 16€ (okei, ehkä n. 5 euroa, mutta silti).
I wish.
 

 

Tags: