Berliinin loma alkaa olla lopuillaan. Kaikennäköistä on tullut nähtyä ja koettua. On syöty curruwurstia, berliininmunkkia, paikallista pikaruokaa, nähty anarkistien valtaamia taloja, paljon graffititaidetta, on shoppailtu, nähty nähtävyyksiä, juotu hyvää viiniä, käyty eläintarhassa ja muuten vain kävelty n. puolen kaupungin halki. Mahtava kaupunki- tykkään, ei voi muuta sanoa.
Nyt muutama kuva ja sitten kotoa käsin tuhat lisää.
Muistatte varmaan, että lupailin jo ajat sitten matkakuvia myös Laurin reissusta Kambodzasta. Kuvathan koneella ovat olleet jo kuukauden päivät, mutta tuo tekstipuoli sitten vähän jotain muuta. Eli ei mitään.
Eilen sitten vihdoin nykäisin Lauria hihasta ja sanoin että istupas tuohon alas ja tarinoi kambodzasta.
Sanaisen arkkunsa avattuaan yritin minä pysyä perässä sormet vaan sauhuten näpyttelin koneelle kun tämä puhua pälpättää, hyppii asiasta toiseen ja unohtaa kaiken oleellisen. Ei siitä tarinamieheksi ole, eikä Folke Westiksi lähellekään, mutta jotain sain irti.
Tämä tulee nyt melkoisena Laurin sanojen ja omien muistiinpanojeni raakaversiona. En uskalla lähteä muokkaamaankaan, etten puhu teille ihan palturia ja Laurikin katosi jo näköpiiristä.
Kambodza:
-pääkaupunki Phnom Penh. Liikenne oli yhtä kaaosta ja tosi vanhoja mopoja. Suurin osa autoista kuitenkin oli uusia Range Rovereita. Suojateitä ei oikein käytetty vaan piti syöksyä liikenteen sekaan, mutta kun ymmärsi rytmin, niin pystyi.
– Päästiin ampumaan armeijan johonkin alueelle. Eri aseilla. Kookoksia.
– Diktaattori Pol Pot. Entinen munkki, myöhemmin punaisten khmerien johtaja murhasi kolmas osan maan asukkaista.
– Kommunisti tyylisiä mahtipontisia rakennuksia ja Ranksan indokiinan siirtomaa aikaisia rakennuksia oli paljon. Osa hienoja, osa ränsistyneitä. Paljon suurlähetystö kartanoita, mutta vieressä köyhyyttä näkyi paljon. Roskaa hajua ja alastomia lapsia.
– Paikalliset puhui yllättävän hyvää englantia. Viisivuotiaat katukauppiaiksi värvätyt lapset kohteliaasti selvällä englannilla yritti myydä kaikkea kirjoista saronkeihin.
– Tunnettu russian market oli melko huono. Puhutaan että se on verrattavissa mm. Bangkokin ulkoilma marketteihin, mutta se oli pieni ja puolet marketista pelkkää mekaniikka, muttereita ja työkaluja. Mitään järkevää ostettavaa ei ollut juuri lainkaan. Tai ei siis mitään. Panin merkille, että suosituin feikkimerkki oli kuitenkin ylivoimaisesti angry birds.
– Bangkokista lennot Kambodzaan yhteen suuntaan oli n. 100e.
– Ruoka oli hyvää. länsimaalaisia ruokia löytyi hyvä valikoima ja paikallinen ruoka oli vähän niinkuin thaimaalaista, mutta omalla twistillä.
– Paras rahayksikkö oli dollari. Maan oma rahayksikkökin oli, mutta dollari parempi.
– Siem Riepiniin, sinne missä oli niitä raunioita matkusti pääkaupungista 3-4 tuntia taksilla. Bussit ei maksanut juuri mitään, taksi 80 dollaria.
-Pääkaupungissa ei paljon turisteja, mutta Siem Riep kuhisi turisteja oli baarikatuja ja night marketteja. Majoitus oli edullista sielläkin. Neljän tähden hotelli 42e yö.
– Oman tuktukin kuskeineen sai vuokrattua koko päiväksi hintaan 10-20 dollaria. kuskit puhuivat sujuvaa englantia, osasivat hyvin opastaa ja viedä ympäriinsä.
– Angkor Wat – muinainen valtava temppeli alue. Paljon turisteja, mutta niin iso paikka, että sai yksin ja rauhassa kierrellä. Olo oli melkein kuin Indiana Jonesilla. Hieno kokemus. Temppeleitä entisöidään, pitäisi mennä uudestaan.
– Tonle Sap -järvellä oli kelluva kylä. suurimmaksi osaksi vietnamilaisia siirtolaisia. Niillä oli siellä kaupat, koulut ja kuntosali. Jopa kelluva alligaattori farmi, sekä paljon kattilalla seilaavia lapsia.
– Kambodzasta takaisin Bangkokiin mentiin taksilla. Sujui helposti. Taksi maksoi n. 100-150e eli halvempi kuin lentolippu yhdelle. Matka kesti n. 5h.
– Mielenkiintoinen paikka, hieno kokemus.
Mielenkiintoinen myös tämä meidän selostus, eikö? Hienoja iphone kuvia ja niin mukaansa tempaava tarina, että olisi voinut melkein kuvitella olevansa Kambodzassa itse! 🙂
Koko matkamme ajan en tiennyt mitä odottaa yhtään mistään, mutta Vegasista tiesin. Kasinoita, välkkyviä valoja, juhlia, hulinaa, kilinää, isoja rakennuksia. Aikuisten iso leikkikenttä. Ja sitähän se oli.
Sitä en puolestaan osannut odottaa että viihtyisin siellä niin hyvin. iso, sekava ja sykkivä Vegas olikin ihan kotoisa sellainen.
Viihtyvyyttä lisäsi ehdottomasti Cosmopolitan hotelli hyvällä sijainnilla, ihanalla huoneella, toimivalla parkkipalvelulla ja mukavalla henkilökunnalla. Hotellin ulkopuolellakin kaikki olivat niin mukavia. Vegasissa vaelteli kaikkia bilettävistä nuorista lapsiperheisiin ja polttariporukoista vanhuksiin.
Kävimme yksi päivä Bellagio hotellin gourmet buffetissa. Buffetin jono kiemurteli laittoman pitkän matkan, mutta kiltisti odotimme ja emmehän toki turhaan. Buffet tosiaan oli jotain. Harmi, vain että juuri tämä meidän tyttötrio on sitä luokkaa, keitä ei pitäisi buffetteihin päästää. Homma lähtee jo ihan käsistä jossain Viking Linen pikku päivällisbuffassa, niin voitte vaan kuvitella millaisiksi sinivalaiksi saimme itsemme syötyä järjettömän isossa ja herkullisessa Vegasin buffetissa! Tarjolla oli kaikkea sushista beef wellingtoniin ja kaikkeahan siltä väliltä piti myös syödä. Vaapuimme takaisin hotelleihin pitäen vatsoistamme kiinni kuin yhdeksännellä kuulla viitosia odottavat äidit ja sammuimme sängylle, sohvalle ja joku varmaan lattiallekin.
Moni sanoo, ettei Vegasissa viihdy kahta päivää pidempään. Veikkaisin, ettei Vegasissa jaksa kahta päivää pidempään, jos juhlii vuorokauden ympäri. Meillä juhlat loppuivat melkein ihmisten aikaan, unta nukuttiin kiltisti joka yö, aamut vietettiin uima-altaalla ja päivät kierreltiin kaupungilla tehden ostoksia ja ihmetellen hotelleihin rakennettuja jättipatsaita, ostoskeskuksia, suihkulähteitä, vuoristoratoja, satumaailmoja. Siellä oli kaikkea.
Tämä taitaa kuitenkin nyt olla se paikka mikä vain pitää kokea itse, joten jätän lörpöttelyni sikseen ja läjäytän tähän kevyet 36 kuvaa, sekä Bellagio suihkulähde videon, koska muutakaan liikkuvaa kuvaa reissustani en saanut aikaiseksi tallennettua.
