Jonkin aikaa urheiluinto on ollut hieman hukassa. Tekosyitä löytyi kyllä matkustelusta jet lagiin ja kiireestä kipeänä olemiseen, mutta ehkä se totuus oli vain, että juuri silloin ei kiinnostanut. 

En kauheasti tykkää pakottaa itseäni urheilemaan, silloin se kiinnostus vasta lopahtaakin, mutta nyt aloin tuntea oloni jo sen verran väsyneeksi, että oli pakko keksiä jotain.
Ja mitä silloin tehdään kun oma innostus on vähissä? Käännetään katse sinne missä haippi on suurin sillä hetkellä, eli paljon puhuttuun Kayla Itsineseen tietysti.

Tämän Australialaisen personal trainerin treenejä on hehkutettu paljon ja milloin missäkin, enkä usko että turhaan. Joskus aikoja sitten ehdin jo nimittäin hieman näitä treenejä kokeilla ja rankoilta, sekä toimivilta ne kyllä vaikuttivat.

Joten ei muuta kuin uudestaan Kaylan treenien pariin! Latasin aluksi ilmaisen treeniviikon ja päätin heti pinkaista salille sitä ”nopeasti kokeilemaan”. Aamupala oli jäänyt vähän vähiin ja yöunetkin olivat lyhyet, mutta en malttanut odottaa – edes sen vertaa, että olisin lukenut ohjeita kunnolla läpi. Katsoin vain, että helppoahan tämä on – toistat neljää eri liikettä seitsemän minuutin ajan, kunnes siirryt seuraaviin neljään liikkeeseen jne.

Jep. Jo toisen seitsemän minuutin kohdalla tuntui kun olisin juuri pomppinut juoksuhiekassa täysiä tunnin karhulaumaa pakoon. Kurkkuun sattui, henki pihisi ja päässä miltei sumeni. Ajattelin, että mikä ihmeen HC treenihirviö tämä Kayla oikein on, mutta jatkoin silti. 

Toiset seitsemän minuuttia ja vielä lisää, jalkoja, käsiä, vatsaa. Toistoja, toistoja, seitsemän minuuttia, vielä toiset seitsemän minuuttia ja uudelleen.

Jossain vaiheessa oli pakko vähän fuskata, olin niin loppu etten todellakaan pystynyt hyppiä tai rutistaa vatsoja varpaisiin asti 30 toistoa.
Lopulta kun rääkkiä oli kestänyt aivan liian kauan tajusin, että jotain on vialla – eikö tämän pitänyt olla alle 30min treeni? Katsahdin hieman tarkemmin treeniohjelmaa vain tajutakseni heti, että olin tehnyt koko viikon treenit putkeen!
Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus tehdä vain jalat. Minä vedin koko saamani sähköpostin läpi, kaikki lihassarjat ja toistot. Urpo.

 

Hoipertelin kotiin helpottuneena vain siitä, että ainakin seuraava kerta (oikeaoppisesti) ei varmasti tulisi olemaan mitään tähän verrattuna. 
Enpä vain osannut aavistaa, että seuraava kerta ei ihan ylihuomenna tulisikaan. Lihakseni olivat todella kipeät kolme päivää ja vähän ylikin. Kävelin kuin pingviini.

 

No, jyrkästä alusta on nyt selvitty ja treenit jatkuvat normaalisti ja hyvin. Reilun viikon jälkeen innostustakin riittää ja ajattelinkin kysyä kiinnostaako teitä kuulla näitä treenijuttuja lisää? Ehkä jos jaksan Kaylan oppien mukaan treenata pidempääkin, niin voisin kirjoittaa tänne muutamia väliraportteja. Kokemuksia, fiiliksiä ja havaittuja tuloksia? 
Monille teille Kayla onkin varmasti jo omasta kokemuksesta tuttu. Olisi ihanaa kuulla myös teidän fiiliksiä! 🙂

 

Miten fiiliksissä sitä oltiinkaan taas eilen lenkkipolulla. Pitkästä aikaa aurinko paistoi kunnolla, haistoin vastaleikatun nurmikon tuoksun, katselin miten raksamies joi kahvia kivellä istuen ja kaksi vanhusta maalasi tauluja meren rannalla. Kauniilla säällä on ihana juosta, mutta onneksi sitä nykyään jopa pienessä sateessakin polulle uskaltautuu – kunhan on ne kunnon vaatteet.

 

Niin, ei enää ehkä skeittikenkiä, (mistä kerroinkin jo täällä) mutta kyllä minä vielä viime kesänä juoksin tuolla kevyillä salikengilläni ja verkkareillakin. Kylmemmällä ilmalla koitin kerrospukeutua huppareihin. Olin huono panostamaan urheiluvaatteisiin. Kyllähän ne lenkit nyt silti juoksee – ajattelin silloin, mutta tajuan nyt miten paljon mukavammin kunnon vaatteissa se oikeasti tapahtuukaan. Juoksukengät, trikoot, kunnon urheilurintsikat, hengittävät materiaalit, tuulenkestävä takki. Luksusta, tuntuu kuin liitäisi eteenpäin. Hiki ei liimaudu selkään, eikä tuuli tunkeudu kankaasta läpi.
 

Nämä ovat eniten juoksukäytössäni tällä hetkellä:


Niken Dri Fit treenihousut

Haglöfs Q Plus -trikoot
Niken Dri-Fit urheilutoppeja
Nike pitkähihainen juoksupaita
Shock Absorber Run Urheilurintsikat
Niken LunarGlide+5 juoksukengät
Haglöfs Gram XC Q maastojuoksukengät
Haglöfs Shield Q Hood takki
Haglöfs Gram Q kuoritakki

 

Haglöfsin pinkki Shield Q Hood on uusi suosikini. Paras kaverini tuulisella merenrantapolulla! Niin ohut, mutta pitää silti tuulta, hengittä ja hylkii myös vettä.

Tämä on päälläni kun ei ole lämmin, mutta ei kylmäkään. Takin kaverina usein Niken LunarGlide+5 juoksukengät, mitkä ovat mielestäni todella hyvät perus juoksukengät, perus olosuhteisiin.

 

 

Turkoosit Haglöfs Gram XC Q kengät ovat minulla taas enemmän maastokäytössä ja kosteammissa sääolosuhteissa. Tuntuu kun noilla kengillä voisi juosta ikuisuuden ja kiipeillä siinä samalla vaikka vuorillekin. Vettä hylkivä pinta, kevyet jalassa ja hyvä hengittävyys.
Näiden kanssa usein päällä on samaa sävyä Gram Q Gore Tex –kuoritakki. Tämän takin sisään voi suojautua säältä kuin säältä isot plussat ja parit peukut minulta, takin materiaaleille, mallille, istuvuudelle, ja hengittävyydelle. Vähän kaikelle. Haglöfs on yksi Pohjoismaiden arvostetuimmista ulkovaatteiden valmistajista, enkä yhtään ihmettele että miksi.
 

 

Vaatteiden lisäksi lenkillä on mukana aina hyvää musiikkia, kunnon kuulokkeet ja puhelimessa Niken Run aplikaatio! Tuo juoksu-appi tsemppaa ihan älyttömästi eteenpäin, kun tietää monta kilometriä on juossut ja mihin tahtiin. Jos joku ei ole vielä testannut, niin suosittelen!

 

 

 

Kuvat: Eevi / Minifitness

 

 

Haglöfsin tuotteet saatu blogin kautta

Tags:

Olen ollut neljä kertaa Kapkaupungissa ja keksinyt joka kerta loistavia (samoja) syitä miksi en niin kovin hingu aallonharjalle heilumaan sen surffilaudan kanssa.
Joka kerta kun mielestäni vesi on nimittäin jäätävän kylmää (länsirannikolla kylmä Benguela-merivirta ja vesi oikeasti siis todella kylmää), kaikkialla uiskentelee aina vain enemmän haita, (näin jo itseni rantaan huuhtoutuneen hain pureman hylkeen tilalla) ja jos ne eivät riittäneet syiksi, niin muistan kyllä hyvin aaltojen voiman kun pienenä Balilla pyörin niissä voimattomana räsynukkena lähellä hukkua. Niin, nämä kaikki ja vielä laudan kanssa. Kuulostaa kivalta!

No, tavallaan kuulostaa jos jättää hait pois. Olen kyllä aina halunnut kokeilla, mutta ehkä tarvitsin vain muita ensikertalaisia seurakseni ja nyt kun tuttavapariskuntamme intopiukeana oli jo päät vedessä juoksin minäkin perässä.
..Perässä varpaat jäässä ja Saaran kokeneiden surffaajien pikkulaudalla, suoraan sinne yli aaltojen backlinelle.
Sieltä minä sitten lähdin innoissani aallon tullessa ”nopeasti” huitomaan poispäin, odottaen aallon antamaa vauhtia ja sitä maagista hetkeä kun noustaan laudalle ja ratsastetaan tukka vain hulmuten aaltoa pitkin.
Niin. Harmi vain, että minun tukkani oli silmillä ja aalto kippasi minut saman tien laudalta kuin lantakasan lapiosta ja heitti meren syövereihin, missä pidinkin hetken oman keskiviikon keno-arvonnan pyörien arpakoneen keltaisten pallojen lailla ympyrää varmaan puoli päivää.

 


 

No, ei muuta kuin ylös ja uusi yritys, ja tätä samaa rumbaa niin kauan kunnes keuhkot kelluvat vedessä, mutta kroppa ei jaksa edes koittaa kellua. Tai siltä minusta ainakin tuntui.
Taisin aloittaa vähän hassusti, nimittäin seuraavana päivänä jäin lähemmäs rantaa pienempiin aaltoihin ja pääsin jopa pystyyn hitailla aallon vaahdolla.
Siellä minä rämmin pari tuntia kiljuen kuin kakara joka kerta kun sain koipeni suoristettua laudalle jonkinnäköisessä aallonjämässä.
Kyllä, minulla oli lopulta ihan mielettömän hauskaa ja aiompa tästä lähtien koittaa tätä joka kerta! Ehkä joskus vielä pääsen isommalla aallolla pystyyn, mutta nyt vasta tosiaan tajuan miten mielettömän vaikea tuo laji onkaan, enkä varmaan ikinä tule sitä oppimaan, mutta ainakin saan hyvät naurut yrittäessäni 🙂 

 


 

 

Jos ikinä eksytte Kapkaupunkiin ja haluatte kokeilla tätä hullujen hommaa, niin suosittelen BigBayn rantaa.
Sieltä löytyy aloittelijoille aallot, laudat, märkäpuvut ja opettajatkin varmasti.

Pienen virkistävän aaltokylvyn jälkeen on ihana istua joillekin monista rannan lähettyvillä sijaitsevista terasseista, nauttia paahtavasta auringosta, kylmästä juomasta ja nauraa kokemukselle kaverin kanssa.