Posted at 16:37h
in
Uncategorized
by julia
Hendersons Waves silta kaareili kaikessa komeudessaan 36 metrin korkeudessa Henderson tien yläpuolella. Mielestäni silta oli kaunis ja ellei muu porukka olisi kipittänyt edeltä niin ripeää vauhtia olisin jäänyt sinne kuvailemaan varmaan kahdeksi tunniksi.
Sillan toisessa päässä alkoi vihreämpi taival kun Telok Blangah hill puiston yläilmoissa kiemurteli pitkä kävelysilta. Se oli rentouttavaa, tuijotella maisemia puiden keskellä ja höpötellä Annan kanssa Disney prinsessoista. Kyllä, mitä enemmän päiviä matkallamme kului ja aurinko pääsi paahtamaan päänuppejamme, sitä syvällisemmiksi keskustelumme kävi. Jossain vaiheessa reissua ja mitä luultavammin iltaisin pitkien päivien päätteeksi juttumme olivat niin levottomia ja vailla järjen hiventäkään, että siinä olisi ulkopuolinen saattanut vähän huolestua jos olisi ymmärtänyt sanaakaan mitä puhuimme. Tai no pääasiassa niistä jutuista mitä minun suustani tuli. Ei mitään Vänrikki Stoolin tarinoita vaan artikulaationi oli vähintään sitä tasoa kun olisi unissaan yrittänyt puhua vaikka viroa.
Väsymys oli vienyt kielen ja oletan että helle tuonut tilalle turvotuksen. En tosiaan valittele yleensä pienestä ja turvotus ei ole koskaan minua pahemmin haitannut, mutta sen voin kertoa että en ole eläessäni ollut mahastani niin turvonnut kuin Singaporessa. Ensimmäisestä päivästä viimeiseen – kuin viidennellä kuulla raskaana. Mahani oli pallo, mitä kovasti yritin kuvissa vetää sisään välttääkseni tietynlaiset spekulaatiot, mutta ehkä huonoin tuloksin, kun pieniin päin kuulemma ollaan täälläkin päin. (Selvennän; eli ei siis olla, ellei helle tee vauvoja).
Pitkän puistosillan jälkeen kävimme Pernakan museossa.
Vierailumme aikana kävimme kolmessa eri museossa ja vaikka yleensä tykkään kierrellä melkein minkälaisissa museoissa tahansa, niin tämä ei jostain syystä jäänyt niin mieleen. Toki oli mielenkiintoista kuulla kaikki kiinalaissyntyisistä Singaporelaisista, mutta kuuman päivän jälkeen kaksi tuntia oppaan selostuksia museossa vei minulta rehellisesti sanottuna aikalailla mehut ja jouduin hieman taistelemaan keskittymiseni kanssa. Olisi ollut todella epäkohteliasta näyttää pitkästyneeltä museovierailulla missä meitä varten oli opaskin, joten nyökyttelin siinä ja yritin parhaani mukaan seistä ryhdikkäänä, mutta jotenkin levotonta taistelua se oli. Museosta minulle jäi mieleen vain vanhat kiinalaisneitien juhla-asut ja astiasto. (Pieniä kippoja täytettynä vedellä laitettiin pöytien jokaisen jalan alle, etteivät muurahaiset pääse kiipeämään niitä pitkin pöydälle). Eli ilmeisesti kaikki muu kuin oleellinen.
Olen kai aina ollut melko huono opastetuilla kierroksilla museoissa. Tarvitsen sen oman aikani tutkiakseni rauhassa kaikkea kiinnostavaa, tai kävelläkseni nopeammin niiden ohi mitkä eivät ehkä niin kiinnosta, muuten käy juuri näin.
Toinen vastaava missä kävimme oli Chinatown Heritage Centre ja kertoi Singaporen entisajan Chinatownista. Yläkerrassa jouduin taas keskittymään kunnolla, mutta alakerta oli mielenkiintoisempi, kun se tarkasti kaikista yksityiskohdista rakennetuista huoneista lähtien antoi hyvän käsityksen siitä, millaista elämää Singaporeen aikoinaan tulleet kiinalaiset elivät.
(Pienehkö museo sijaitsi Chinatownissa ja maksoi aikuiselta 10$)
Tulin ajatelleeksi, että vaikka en itse olisi ehkä juuri näitä museoita vierailullani valinnut, niin loppupeleissä paljon parempi niin. Pääsin näkemään ja kuulemaan asioita mitä en muuten koskaan ehkä olisi.
Viimeinen museo Images of Singapore oli Sentosa saarella ja piti minut kiinnostuneena alusta loppuun. Museossa käytiin (ja käveltiin kirjaimellisesti) läpi Singaporen historia alusta nykyaikaan.
Tämä oli näistä kolmesta suosikkini ja jos Singaporen historia kiinnostaa, niin täällä sen pääsee aika kattavasti käymään kyllä läpi.
Tässä alkaakin olla jo Singapore postaukset kohta paketissa. Vielä viimeinen päivämme Sentosa saarella ja ehkä pieni maininta Night safarista jäljellä. Sitten ollaankin kohta jo muissa matkamaisemissa, eli Etelä-Afrikassa.
