Hendersons Waves silta kaareili kaikessa komeudessaan 36 metrin korkeudessa Henderson tien yläpuolella. Mielestäni silta oli kaunis ja ellei muu porukka olisi kipittänyt edeltä niin ripeää vauhtia olisin jäänyt sinne kuvailemaan varmaan kahdeksi tunniksi.
Sillan toisessa päässä alkoi vihreämpi taival kun Telok Blangah hill puiston yläilmoissa kiemurteli pitkä kävelysilta. Se oli rentouttavaa, tuijotella maisemia puiden keskellä ja höpötellä Annan kanssa Disney prinsessoista. Kyllä, mitä enemmän päiviä matkallamme kului ja aurinko pääsi paahtamaan päänuppejamme, sitä syvällisemmiksi keskustelumme kävi. Jossain vaiheessa reissua ja mitä luultavammin iltaisin pitkien päivien päätteeksi juttumme olivat niin levottomia ja vailla järjen hiventäkään, että siinä olisi ulkopuolinen saattanut vähän huolestua jos olisi ymmärtänyt sanaakaan mitä puhuimme. Tai no pääasiassa niistä jutuista mitä minun suustani tuli. Ei mitään Vänrikki Stoolin tarinoita vaan artikulaationi oli vähintään sitä tasoa kun olisi unissaan yrittänyt puhua vaikka viroa.

Väsymys oli vienyt kielen ja oletan että helle tuonut tilalle turvotuksen. En tosiaan valittele yleensä pienestä ja turvotus ei ole koskaan minua pahemmin haitannut, mutta sen voin kertoa että en ole eläessäni ollut mahastani niin turvonnut kuin Singaporessa. Ensimmäisestä päivästä viimeiseen – kuin viidennellä kuulla raskaana. Mahani oli pallo, mitä kovasti yritin kuvissa vetää sisään välttääkseni tietynlaiset spekulaatiot, mutta ehkä huonoin tuloksin, kun pieniin päin kuulemma ollaan täälläkin päin. (Selvennän; eli ei siis olla, ellei helle tee vauvoja).

Pitkän puistosillan jälkeen kävimme Pernakan museossa.
Vierailumme aikana kävimme kolmessa eri museossa ja vaikka yleensä tykkään kierrellä melkein minkälaisissa museoissa tahansa, niin tämä ei jostain syystä jäänyt niin mieleen. Toki oli mielenkiintoista kuulla kaikki kiinalaissyntyisistä Singaporelaisista, mutta kuuman päivän jälkeen kaksi tuntia oppaan selostuksia museossa vei minulta rehellisesti sanottuna aikalailla mehut ja jouduin hieman taistelemaan keskittymiseni kanssa. Olisi ollut todella epäkohteliasta näyttää pitkästyneeltä museovierailulla missä meitä varten oli opaskin, joten nyökyttelin siinä ja yritin parhaani mukaan seistä ryhdikkäänä, mutta jotenkin levotonta taistelua se oli. Museosta minulle jäi mieleen vain vanhat kiinalaisneitien juhla-asut ja astiasto. (Pieniä kippoja täytettynä vedellä laitettiin pöytien jokaisen jalan alle, etteivät muurahaiset pääse kiipeämään niitä pitkin pöydälle). Eli ilmeisesti kaikki muu kuin oleellinen.

Olen kai aina ollut melko huono opastetuilla kierroksilla museoissa. Tarvitsen sen oman aikani tutkiakseni rauhassa kaikkea kiinnostavaa, tai kävelläkseni nopeammin niiden ohi mitkä eivät ehkä niin kiinnosta, muuten käy juuri näin.

Toinen vastaava missä kävimme oli Chinatown Heritage Centre ja kertoi Singaporen entisajan Chinatownista. Yläkerrassa jouduin taas keskittymään kunnolla, mutta alakerta oli mielenkiintoisempi, kun se tarkasti kaikista yksityiskohdista rakennetuista huoneista lähtien antoi hyvän käsityksen siitä, millaista elämää Singaporeen aikoinaan tulleet kiinalaiset elivät.
(Pienehkö museo sijaitsi Chinatownissa ja maksoi aikuiselta 10$)

Tulin ajatelleeksi, että vaikka en itse olisi ehkä juuri näitä museoita vierailullani valinnut, niin loppupeleissä paljon parempi niin. Pääsin näkemään ja kuulemaan asioita mitä en muuten koskaan ehkä olisi.  

Viimeinen museo Images of Singapore oli Sentosa saarella ja piti minut kiinnostuneena alusta loppuun. Museossa käytiin (ja käveltiin kirjaimellisesti) läpi Singaporen historia alusta nykyaikaan.
Tämä oli näistä kolmesta suosikkini ja jos Singaporen historia kiinnostaa, niin täällä sen pääsee aika kattavasti käymään kyllä läpi.

 

Tässä alkaakin olla jo Singapore postaukset kohta paketissa. Vielä viimeinen päivämme Sentosa saarella ja ehkä pieni maininta Night safarista jäljellä. Sitten ollaankin kohta jo muissa matkamaisemissa, eli Etelä-Afrikassa.

Muistatteko kun kävin Giorgio Armanin illallisella? Tämä postaus ei liity tuohon hajuveteen mitenkään, mutta muihin purnukoihin kyllä. Samassa pöydässä tuona iltana nimittäin istui kanssani monta kauneusalan taitajaa ja keskustelu pyörikin kovasti ihonhoidon ympärillä. (Minä enimmäkseen voivotellen oman naamani huonokuntoisuutta).

Kaikki oli silloin vialla. Näppylöitä oli alkanut tulla esiin taas vuoden jälkeen siitä kun akneen tarkoitetun antibioottikuurin lopetin. Naamaa kiristi, otsa oli sekä rasvainen, että pintakuiva. Epäpuhtauksia, elottomuutta. Hehkeydestä kaukana. Olin aikalailla epätoivon partaalla.

Eräs pöytäseurueestani oli töissä Kiehl’sillä ja hän kertoi minulle heidän tuotteistaan. Kiehl’s ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu, mutta halusin kuulla ehdottomasti lisää ja niin me sovimme treffit ihoanalyysiin Kämpin Kiehl’sin liikkeeseen.

Ihoanalyysi kuulostaa siltä, että tungen pääni suurennuslasin ja loistelampun alle keskellä kauppakeskusta ilman meikkiä. Onneksi se ei ollut sitä. Ihan vain pienellä lapulla painettiin ihoa ja meikkejäkään ei tarvinnut pestä.

Puolen tunnin pulinan ja pienen kupposen kahvia jälkeen edessäni oli valikoituna todella lupaavalta vaikuttava ihonhoitosarja:
Päivävoide (Ultra facial cream), yöseerumi (Midnight recovery concentrate), voide epäpuhtauksille (Blemish control daily skin-clearing treatment), puhdistusgeeli (Ultra facial cleanser) ja kasvovesi (Ultra facial toner).
(Hinnat pyörivät siinä n. 20 – 40€ paikkeilla).
Sain valita näistä kolme tuotetta itselleni ja loput otinkin kotiin reilun kokoisissa testereissä.

 

Pahoittelen pientä hehkutusta, mutta muutaman päivän päästä olin jo ihan myyty. Ensin ihoa lakkasi kiristämästä, sitten katosi pintakuivuus ja muutamien viikkojen käytön jälkeen hehkukin palautui. Lisäksi meikinpoistoaine oli parempi mitä olisin osannut kuvitella. Todella hyvin puhdistava, mutta silti hellä ja sen rinnalle suosikeikseni nousi ehdottomasti tuo yöseerumi – tuntuu, että se tekee ihmeitä ja ultra facial päivävoide myös. Kaikki tuotteet (paitsi eteerisiltä öljyiltä tuoksuva yöseerumi) ovat hajusteettomia.
Purkit ovat todella simppeleitä, mutta jotenkin pidän niistä noin.

Kaiken kaikkiaan Kiehl’s ylitti odotukseni. Minusta oikeasti tuntuu että olen nyt löytänyt oman sarjani.

Onko teille Kiehl’s tuttu? Löytyykö kylpyhuoneen kaapista joku ihan ehdoton Kiehl’s lemppari? Ensi viikolla olisi aikomus mennä hakemaan hieman täydennystä tähän kokoelmaan ja olisi kiva kuulla mitä kannattaisi ostaa 🙂

 

 

Kiehl’s infoa:

  • Kiehls avasi ensimmäinen apteekkimyymälänsä New Yorkissa jo vuonna 1851.
  • Kiehl’s kosmetiikkatuotteissa käytetään luonnollisia raaka-aineita yhdistettynä tieteellisiin innovaatioihin.
  • Kiehl’s panostaa tehokkaisiin koostumuksiin ja näytejakeluun hienojen pakkausten tai perinteisen mainostamisen sijaan.
  • Kiehl’sin liikkeeseen voi tuoda tyhjät purkit kierrätykseen ja saada jokaista purkkia vastaan leiman. Leimoja vastaan saa puolestaan tuotteen.
  • Suomeen Kiehl’s tuli syksyllä 2011
    Ensimmäinen liike avattiin Helsingin Kämp Galleriaan Esplanadille. Nyt myös Espoon Iso Omenassa ja Helsingin Stockmannilla on Kiehl’s.
  • Kiehl’seistä saavat kaikki asiakkaat ilmaisen ihoanalyysin.
Tags:

Minulla on tapana kantaa huulirasvaa aina mukana. En niinkään koko ajan tarvitse sitä, mutta jos sitä ei ole mukana huomaan usein nuolevani huuliani ja se taitaa kuivattaa niitä vain entisestään. Tai en ollut ihan varma, joten yritin hieman ottaa selvää. Tällä tiedonhakumatkallani törmäsin netissä muihinkin pikku huuli-infoihin ja kaikenlaisiin kikkoihin, jota ajattelin jakaa ne myös teidän kanssanne:

 

♥ Huulissa on erittäin ohut ulkoinen suojakerros, mikä saa ne reagoimaan herkästi kosteuden puutteeseen. Sylki haihtuu huulista nopeasti ja jättää huulet entistä kuivemmiksi.

♥ Sylki on myös osa ravinnon sulatusjärjestelmää ja sisältää paljon entsyymejä, joiden tarkoitus on pilkkoa ruoka-aineita. Herkät huulet ovat myös alttiita tälle ruoansulatustoiminnolle ja liiallinen sylki huulissa voi aiheuttaa huulten halkeilemisen.

♥ Huulet rohtuvat luonnostaan, koska niistä puuttuvat luonnollinen rasva sekä hikirauhaset, jotka ovat kaksi tärkeintä tavallisen ihon kosteuttajaa.

♥ Huulista puuttuu myös auringolta suojaavia melanosyyttisoluja, joten auringossa korkean suojakertoimen omaavan huulirasvan käyttö on erittäin suositeltavaa.

♥ Huulirasva imeytyy hyvin erityisesti pesun jälkeen.

♥ Huulirasvaa kannattaa laittaa myös ennen nukkumaan menoa, erityisesti jos tapaa nukkuessaan hengittää suun kautta.

♥ Rohtuneet huulet voivat kertoa esimerkiksi raudan, tai C-vitamiinin puutteesta.

♥ Huulia voi kuoria korikonstein monella tapaa. Perinteisen hammasharjalla huulien harjaamisen lisäksi  hyvä niksi on kastaa sokeripala veteen ja hieroa sillä huulia hellästi.

♥ Oliiviöljystä ja sokeria saa myös hyvän kuorinta-aineen ja hunaja tunnetusti pehmittää kuivuneita huulia tehokkaasti.

♥ Nestemäinen E-vitamiini on hyvä tehohoito huulille. Avaa kapseli ja sivele sitä rohtuneille huulille.

♥ Huulimeikki kannattaa poistaa öljypohjaisella tai voidemaisella puhdistusaineella, joka on riittävän tehokas mutta ei kuivata. Hankaamista kannattaa välttää.

♥ Kosteuttavaa kasvonaamiota voi levittä myös huulille. Huuletkin nauttivat kosteuttavista ja ravitsevista aineosista.

 

 

Että sellaisiin juttuihin törmäsin minä. Onko muilla hyviä vinkkejä rohtuneille huulille, tai ylipäätänsä huulien hoitoon?

Tämän listan jälkeen tuli sellainen olo, että huulet kun ovat ihan reppanat. Tekisi mieli pukea ne omaan pieneen toppatakkiin tai kantaa isoa aurinkovarjoa pitkin päivää pään päällä.

 –

No ei, ehkä ne kaipaavat vain parrasvaloihin. Niinkuin esimerkiksi huulimalli haussa -kilpailuun? Blistex etsii nyt uutta persoonallista mainoskasvoa, mutta kyseessä ei ole niinkään mikään mallikilapilu, vaan osallistua saakin kaikki – oli sitten poika tai tyttö, pitkä tai lyhyt. Rohkeudella, ilolla ja raikkaudella pääsee jo pitkälle 🙂

Kilpailuun pääset tutustumana paremmin TÄÄLTÄ. (Huomhuom. Hakuaika päättyy jo 6.10)

 

Postaus tehty yhteistyössä Blistexin kanssa.

 
Tags: